Nykästä tulee Villivarsan kolumnisti

Oletko aina haaveillut pääseväsi hevosen pään sisään? Jos luet Villivarsaa, olet aika lähellä! Kimpparavurimme R. R. Nykäisy on lupautunut kirjoittamaan kolumnin joka toiseen lehteen. Ensimmäisessä osassa selviää, mitä mieltä Nykä on ihmisistä.

Syyskuun lehdessä on paljon ystävyyttä käsitteleviä juttuja. Alla Nykä loppukesän laitumilla ystävällisissä tunnelmissa.

Villivarsa 9/2016 ilmestyy torstaina 8.9.

Elokuu on aloittelijoiden kuukausi

VV09_kansi_725px

Oletko haaveillut ratsastusharrastuksesta, omasta hoitohevosesta tai vaikkapa vikellyksestä? Alkusyksy on hyvää aikaa hakeutua itseään kiinnostavaan opetukseen tai lyöttäytyä sopivaan porukkaan. Uusin Villivarsa antaa vinkkejä niin vikellyksestä kuin hoitohepoista kiinnostuneille.

Kantta komistaa Suomen Ratsastajainliiton kuukauden opetushevoseksikin valittu Riske, joka on varma valinta myös aloittelevalle ratsastajalle.

Tee myös hauska testimme, jossa selviää, oletko valmis tallitytöksi tai -pojaksi.

VV09_hoitoheppa_725px

VV09_vikellys_725px VV09_kynanpaat_725

Mukavan säväyksen koulunalkuun tuovat kepparikynänpäät, joita voit tehdä Villivarsan ohjeilla askartelumassasta.

Villivarsa 8/2016 ilmestyy torstaina 11.8.

Spetterin viimeinen sivu

Sirkusponimme Spetter oli heinäkuun numerossa niin kesäisissä tunnelmissa, että karkasi lehdestä ennen kuin tarina oli tullut kerrotuksi. 😀 Alla julkaisematta jäänyt viimeinen sivu. Lue alku ensin lehdestä, niin et joudu spoilauksen uhriksi.

Spetter-sarjakuva

 

Kysy ammattilaiselta: varusteiden rasvaus

Valmentaja Kati Hurme-Leikkonen vastaa Villivarsassa lukijoiden kysymyksiin ratsastuksesta, hoitamisesta, ruokinnasta ja lääkinnästä. Heinäkuussa Kati vastasi kysymyksiin hevosen ruokinnasta ja nahkavarusteiden huoltamisesta. Tällä kertaa julkaisemme kysymykset myös verkossa, mutta yleensä niihin vastataan vain lehden palstalla. Lähetä kysymyksesi osoitteella: Otavamedia/Villivarsa, Kysy ammattilaiselta, 00002 Helsinki tai palautelomakkeellamme.

Hevosen varusteiden huoltoa

Miten varusteita rasvataan?
hevostenmatkassa

Suitset, satulat, nahkariimut ja -suojat ovat pitkäikäisiä käyttötavaroita, kun niitä huolletaan säännöllisesti ja oikein. Varusteiden kestävyyden eli turvallisuuden, käytettävyyden ja myös ulkonäön vuoksi kaikki nahkatavarat on pidettävä puhtaina ja joustavina. Nahkatuotteita kuluttavat hiki, vesi, lämpö ja myös pakkanen. Käytössä hevosen iho imee nahasta rasvaa ja öljyä, mikä pitää palauttaa oikeilla tuotteilla. Kastumisen jälkeen nahka kuivuu ja voi halkeilla.

Nahkavarusteiden päivittäiseen hoitoon kuuluu niiden pyyhkiminen liasta kostealla sienellä ja glyseriinipitoisella satulasaippualla. Vähintään viikoittain on hyvä avata myös soljet ja remmit ja kiinnittää hoidossa huomiota erityisesti rasitukselle joutuviin kohtiin. Samalla tulee tarkistettua varusteen kunto ja turvallisuus. Puhdistettu varuste ripustetaan kuivumaan satulahuoneeseen, joka ei saa olla liian kuuma.

Satulasaippua hoitaa nahkaa pitäen sen notkeana ja sopivan kosteana. Varusteita voi myös tarvittaessa rasvata tai öljytä. Rasva levitetään puhdistetulle nahalle sienellä tai kankaalla ja annetaan imeytyä. Rasva sisältää esimerkiksi vaseliinia, ja se notkeuttaa ja suojaa nahkaa kosteudelta ja hieltä.
Satulaa ei yleensä koskaan rasvata tai öljytä istuinosasta, sillä rasva ja lika tarttuvat sen jälkeen ratsastajan housuihin, pahimmassa tapauksessa kilpailuissa valkoisiin ratsastushousuihin.

Pitkäaikaisessa säilytyksessä olevat nahkavarusteet voi suojata homehtumiselta käsittelemällä ne vaseliinilla ja käärimällä sanomalehtiin tai puuvillakankaaseen. Varusteen kunto pitää aina varmistaa ennen käyttöönottoa.

Kuva: OM-arkisto

Kysy ammattilaiselta: hevosen ruokinta

Valmentaja Kati Hurme-Leikkonen vastaa Villivarsassa lukijoiden kysymyksiin ratsastuksesta, hoitamisesta, ruokinnasta ja lääkinnästä. Heinäkuussa Kati vastasi kysymyksiin hevosen ruokinnasta ja nahkavarusteiden huoltamisesta. Tällä kertaa julkaisemme kysymykset myös verkossa, mutta yleensä niihin vastataan vain lehden palstalla. Lähetä kysymyksesi osoitteella: Otavamedia/Villivarsa, Kysy ammattilaiselta, 00002 Helsinki tai palautelomakkeellamme.
Hevonen laitumella

Mistä tietää, minkä verran hevonen syö kauraa ja heinää?
mariiiwww

Mistä tietää, mitä kaikkia kivennäisiä/rehuja tietylle hevoselle pitää antaa?
ratsastuskoulu.ponie

Hevosen ruokinta on parhaassa tapauksessa hyvin yksinkertaista, mutta ongelmatapauksiakin on aina joukossa. Korsirehun eli heinän määrä on helpoin määritellä suoraan hevosen koon ja rodun mukaan. Väkirehun eli kauran tai valmisrehujen käyttö liittyy vahvasti hevosen käyttöön, päivittäisen liikunnan määrään, rotuun, kokoon ja temperamenttiin. Lisäksi hevosen perusruokavalioon pitää kuulua raikasta vettä, kivennäisiä ja suolakivi. Talvella ja keväällä on hyvä ottaa käyttöön myös vitamiinilisä, kun heinän ravintoarvot laskevat säilytyksen myötä.

Hevosen ulkonäkö ja käytös ovat hyvät mittarit kertomaan sen ravitsemuksen ja energian tasosta. Heinämäärän lisäys tai vähentäminen näkyvät toki viiveellä ulkomuodossa, mutta väkirehun määrän muutokset toimivat nopeasti ja näkyvät myös käytöksessä ja energiatasossa.

Hevosen tärkein ruoka on laadukas korsirehu eli heinä ja kesällä laidunruoho. Ruoho on hevoselle ravinto-opillisesti lähes täydellistä, sillä siinä on hyvä valkuaispitoisuus, sulavuus, vitamiinit ja kivennäiset oikeassa suhteessa. Ja laiduntaminen eli ruohon syöminen pitkin päivää pieninä annoksina sopii hevosen ruoansulatussysteemille täydellisesti. Laiduntilan tarve on noin 0,25–0,5 ha/hevonen.

Heinän ravintoarvoa ei pysty arvioimaan silmämääräisesti, mutta tiedon saa helposti tekemällä heinäanalyysin. Heinän valkuais- ja kalkkipitoisuudet voivat vaihdella paljonkin. Energiaa hyvässä heinässä on paljon. 1,5 kiloa hyvää heinää vastaa 1 kaurakilon antamaa energiamäärää (A. Lillkvist, Ruokinnalla tuloksiin 3)!
Karkeasti voi sanoa, että 500-kiloinen hevonen tarvitsee päivässä vähintään 6 kiloa heinää, mielellään 8–10 kiloa. Voit laskea oman hevosesi painon mukaan sen tarvitseman minimäärän tällä kaaviolla: 0,012 x 100 kg, eli 350-kiloinen poni tarvitsee vähintään 4,2 kg heinää päivässä.

Väkirehua eli kauraa tarvitsevat ne hevoset, joille tuo päivittäinen heinämäärä ei riitä turvaamaan riittävästi energiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa hevosia, jotka liikkuvat päivittäin sekä siitoshevosia ja nuoria hevosia. Vanhoilla hevosilla kasvaa fosforin ja proteiinin tarve ja aineenvaihdunnan muutokset voivat vaikuttaa ravinnontarpeeseen.

Kaura on hevoselle sopiva vilja, sillä se on maittavaa ja melko kuitupitoista. Kuten heinän, myös kauran laatu vaihtelee suuresti. Jälleen rehuanalyysi auttaa suunnittelemaan onnistuneen ruokinnan. Hyvä kaura on hyvän tuoksuista, kirkkaan väristä, puhdasta, ja sen jyvät ovat lyhyitä, pallomaisia ja painavia.

Kauran ruokinnassa kerta-annoksen koko ei saa ylittää 500-kiloisella hevosella noin 3 litraa, sillä ruoansulatuselimistö ei pysty sulattamaan suuria tärkkelysmääriä. Kaurassa on runsaasti enemmän fosforia verrattuna kalkkiin, vaikka hevosilla suhteen pitäisi olla toisin päin. Runsaasti kauraa syöville hevosille pitääkin antaa riittävä kalkkipitoinen lisäkivennäinen.

Väkirehujen määrästä voisi karkeasti sanoa, että kilpahevosen kova rasitus nostaa selvästi energiantarvetta. Ravinnon pitää sisältää sekä nopeaa että hidasta energiaa. Tiineen tamman energian tarve kasvaa vasta viimeisellä kolmanneksella ja imetyksen aikana erityisesti toisella ja kolmannella kuukaudella. Varsan ruokinnassa erityisen tärkeää aikaa on emästä vieroituksen jälkeinen aika. Tasapainoinen ruokinta koko kasvukauden varmistaa varsan kestävyyden tulevaisuuden koitoksissa. Kevyessä työssä olevan hevosen ruokinnan perustan luo hyvälaatuinen heinä, kivennäiset ja vitamiinit, ja tarvittaessa kauralisä. Ponien tarvitsemat ravintoainemäärät ovat pienemmän koon vuoksi luonnollisesti pienemmät. Pienimmät ponit ovat yleensä ruokinnan suhteen vaatimattomia, sillä ne ovat kehittyneet karuissa olosuhteissa.

Hyvin ruokittu hevonen on lihaksikas, pirteä, kiiltäväkarvainen ja tekee työnsä hyvällä asenteella.

Rehujen tarve ja määrä riippuvat siis yllä puhutuista asioista. Rehuanalyysi kertoo parhaiten perusrehujen sisällön ja muokkaa näin lisämineraalien ja -vitamiinien tarvetta. Normaalissa käytössä olevan hevosen ruokinta on yleensä melko yksinkertaista: riittävästi heinää, sopivasti kauraa tai muuta väkirehua, kivennäislisä, kevättalvella vitamiinilisä, suolakivi ja raikas vesi.

Valmisrehuissa on aina lisättynä kivennäisiä, joten niiden käytössä pitää varmistaa, riittääkö hevosen saama päivittäinen rehumäärä kattamaan hevosen kivennäistarpeen, vai tarvitseeko se jotain lisää. Kauran ja vehnäleseen ruokinnassa erityisesti pitää muistaa oikea kalsiumin ja fosforin suhde. Normaalisti sopiva kalsium-fosforisuhde on 1,5/1 ja nuorilla hevosilla ja siitostammoilla jopa 2/1.

Ruokinnan ongelmia voi syntyä, kun energian tarve lisääntyy syystä tai toisesta Näitä ovat kilpahevoset, siitoshevoset, vanhat hevoset ja stressaavat tai sairaat hevoset. Silloin pitää löytää hevoskohtainen kokonaisuus rehuja, jotka sisältävät sopivassa suhteessa vettä, hiilihydraatteja, valkuaista, rasvaa, kivennäisiä ja vitamiineja. Lisätietoa ruokinnasta voit lukea esimerkiksi kirjasta Ruokinnalla tuloksiin, Anneli Lillkvist.

Kuva: OM-arkisto

Heinäkuun Villivarsa on puuhanumero

Villivarsan kansi 7/2016

Elmo Jankari ja hänen täysiverinen tammansa Duchess Désirée valmistautuvat olympialaisiin. Menohaluilla ja hyvällä luonteella varustettu mustaruunikko on täydellinen kumppani tulevaan koitokseen, ja ratsukko suuntaa kisoihin levollisin mielin. Lue lisää Villivarsan heinäkuun numerosta!

Kesäpäivien ratoksi olemme keränneet lukijoillemme monenlaista puuhaa:

Keppariaskarteluja

Ötökkähuppu kepparille

keppari-riimu

Helppo ja nopea riimu

keppari-riimu-tarvikkeet

Itse tehtyjä heppakortteja

Askartele itse heppakortteja.

Lisäksi lehdessä on puuhatehtäviä, ihana kesänovelli, testejä ja visoja – vakkaripalstoja unohtamatta!

Heinäkuun Villivarsa ilmestyy torstaina 14.17.2016.

Miten sinä sait hoitohevosen tai -ponin?

Nainen ja poni.

Teemme elokuun numeroon juttua hoitohepan hankkimisesta, ja haluaisimme kuulla teidän lukijoiden kokemuksia aiheesta! Miten sinä sait hoitohevosen tai -ponin? Lähetä viestiä osoitteeseen villivarsa@otavamedia.fi tai palautelomakkeellamme. Viestejä ei julkaista sellaisinaan, ja juttuun tulevat kommentit julkaistaan nimettöminä.

Kiitos avustasi!

Juhannustaika Villivarsan tapaan

Hevonen syö leskenlehtiä.

Yöttömän yön taika Villivarsan tapaan: syö seitsemää sorttia villivihanneksia, niin näet unta elämäsi hevosesta!

Ihanaa, kaunista juhannusta kaikille!

Kuva: 123rf