Ekat tunnit takana

Viltsu ja PennyOlen jälleen hurahtanut! Takana on alkeiskurssin kaksi ensimmäistä tuntia, ja nyt ihmettelen, miksi en palannut tunneille aiemmin.

Ensimmäisellä kerralla tutustuimme talliin ja sen asukkeihin. Otimme käytävälle tallin kilteimmät ponit ja harjoittelimme harjaamista, kavioiden puhdistamista sekä satulan ja suitsien pukemista. Ponia rapsutellessani mietin, millaista olisi, jos minulla olisi oma hevonen. Vanha hevoshaaveeni palasi siis noin 15 minuutissa…

Tallimestari vakuutti, että ratsastamiseen pätee sama toteamus kuin polkupyörällä ajamiseen: taito ei katoa, kun sen on kerran oppinut. Itse en ollut asiasta ihan varma. Harjailu sen sijaan tuntui tutulta, ja muistin suitsien hihnoihin liittyvät kiristyssäännötkin: nyrkin on mahduttava leukahihnan alle, ja parin sormen turpahihnan alle.

Toisella viikolla saavuin ajoissa tallille. Katsoin satulahuoneen listasta ratsuni, nappasin varusteet mukaan ja menin talliin. Ystävällinen tallityttö tarjosi apuaan. Halusin tietysti pärjätä itse! Vajaassa puolessa tunnissa olin valmis taluttamaan ratsuni kentälle. Yllätyin, että kaikki meni toistaiseksi niin mukavasti lukuisista välivuosista huolimatta.

Aloitimme rauhallisesti. Harjoittelimme pysähdyksiä ja vähän pujottelua. Ratsastusradan teistä mieleen palasivat voltti ja rata pituussuuntaan leikkaa. Päässäni surisi. Tarkkailin asentoani, hevosen korvia, muita ratsukkoja ja opettajaa, ja aloitin kierroksen alusta. Tunti meni nopeasti, ja kaikki selvisivät siitä hengissä ja putoamatta!

Tunnin jälkeen alkoi puiminen: mikä meni hyvin, mikä ei niin hyvin, millainen hevonen kenelläkin oli… Tulisipa seuraava kerta nopeasti!

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2011/03/ekat-tunnit-takana/#wa" title="Ekat tunnit takana"]

Avainsanat: , , , ,