Loppusuoralla

Enää kolme ratsastustuntia, ja alkeiskurssi on ohi. Tunnelma on iloinen – ja vähän haikea. Syitä on ainakin neljä:

1. Tiivis ryhmämme hajoaa. Pienellä porukalla on ollut helppo seurata ja tukea toisten edistymistä. Olemme analysoineet omia ja toistemme onnistumisia ja ongelmia, tuntien yksityiskohtia ja tietysti hevosia sekä vakavasti että huumorilla. Olemme suositelleet toisillemme ja kokeilleet itse kikkoja, kirjoja ja varusteita. Emme aio kadottaa toisiamme, vaan haaveilemme yhteisestä kesäleiristä.

2. Hevosista on tullut tuttuja tyyppejä. Alussa niitä ei erottanut toisistaan. Vaikeinta oli, jos oma ratsu oli jo edellisellä tunnilla. Silloin oli vain toivottava, että opettaja mainitsee myös hevosen nimen antaessaan ratsastajalle ohjeita. Oli helppoa mennä oikean hepan kohdalle, kun koko porukka oli tullut tunnin lopuksi kaartoon. Muussa tapauksessa piti nöyrästi toistaa kysymystä ”onks tää Raisu (nimi muutettu)”, kunnes vastaus oli myöntävä. Parikymmentä ratsastustuntia ja melkein yhtä monta tallityötuntia myöhemmin hevoset löytyvät helpommin. Ja suojat sujahtavat useimmiten sekä oikein päin että oikeisiin jalkoihin…

3. Edistystä on tapahtunut! On mahtavaa huomata, että on omissa käsissä (ja painossa, pohkeissa ja muissa avuissa), miten hevonen kulkee ja mihin suuntaan. Ainakin välillä.

4. Alkeiskurssin päättymiseen ja jatkoryhmän tuntien alkamisen väliin mahtuu kaksi pitkää viikkoa. Kaksi viikkoa ilman hevosia! Syksyn aikana olen jäänyt jälleen hevoskoukkuun, koska harrastuksesta tulee joka kerta hyvä mieli. Tallilla tulee keskityttyä olennaiseen: lautasten päälle pinttyneeseen kuraan, harjavalintoihin, kuolainten lämmittämiseen, volttien kokoon sekä iltaheinien ja hörinän väliseen, välittömään yhteyteen. Joukkoon mahtuu ihmetystä siitä, miten hevosten tuoksu on sitä voimakkaampi (eli parempi) mitä viileämmäksi ilma muuttuu. Tallityttöjen ja muiden ratsastajien kanssa keskustellaan vain tärkeistä asioita, kuten siitä, saiko joku Jepen (nimi muutettu) laukkaamaan edellisellä tunnilla ja siitä, kuinka Topi (nimi muutettu) haukkasi tallin kaunistukseksi aseteltuja havuja ja sai samalla hetkeksi suuhunsa joulukoristepallon.

Aion helpottaa vieroitusoireita etsiytymällä yleisöksi joulukulkueisiin ja muihin tapahtumiin. Niissä on aina välillä hevosia tai jopa talutusratsastusta. Haen apua myös kesäleirin suunnittelusta. Vai pääsisiköhän sitä viikonloppuleirille jo keväällä…

Miten sinä saat ajan kulumaan silloin, kun et pääse tallille?

 

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2011/03/loppusuoralla/#wa" title="Loppusuoralla"]

Avainsanat: , , ,