Maija Yli-Huhtala: Kenttäratsastus on kylmäpäisten laji

VillivarsaMaija Yli-Huhtala innostui kenttäratsastuksesta teini-ikäisenä. Innostus kasvoi vuosien myötä niin suureksi, että elokuussa (2008) hän voitti jo toisen SM-kultansa. Maija on vahva vaihtoehto vaativimmat kenttäkilpailut jättäneen Piia Pantsun seuraajaksi.

– Kenttäratsastuksessa kiehtoo se, että pitää hallita kaikki lajit: kouluratsastus, esteratsastus ja maastoesteet. Parasta ovat maastoesteet, Maija kuvailee.

Kuinka tärkeä osa lajia vauhti ja vaaratilanteet ovat?

– Vauhdin huuma ja jännitys ovat iso osa lajin kiinnostavuutta, mestari myöntää.

Jäitä hattuun

Pelkällä huimapäisyydellä ei kuitenkaan lajissa menestytä.

– Usein ajatellaan, että kenttäratsastajat ovat vähän hulluja, mutta missään nimessä ei pidä olla hullunrohkea. Rohkeuden tulisi kasvaa samaan tahtiin omien taitojen kanssa, Maija toteaa.

– On hienoa tehdä yhteistyötä ison eläimen kanssa. Ratsastajan ja hevosen välillä täytyy olla vahva luottamus, sillä hevonen ei kisoissa aina tiedä, mitä esteen takaa löytyy. Maija lisää, että hevosen taidot ovat ratsastajan henkivakuutus.

Kenttäratsulta vaaditaan hyvää päätä ja kykyä tehdä omiakin ratkaisuja. Juuri sellainen on Maijan 8-vuotias ratsu Twins United.

– Stiku menee sinne, minne turpa osoittaa, eikä jää ihmettelemään. Se on turvallinen hevonen, jossa on paljon kapasiteettia.
Porttikielto olympialaisiin?

Pekingin olympialaisissa ratsastusta vielä nähtiin, mutta sen tulevaisuus olympialajina on epävarma. Kilpailujen järjestäminen on kallista. Lajin mainetta ovat huonontaneet kenttäratsastuksen turvallisuusriskit sekä estekilpailuissa paljastuneet doping-tapaukset.

Viime vuonna kuolemantapauksia sattui kenttäratsastuksessa peräti yksitoista. Maija ei silti suostu pitämään lajia erityisen vaarallisena.

– Turvallisuuteen panostetaan nyt aiempaa enemmän, mutta vahinkoja voi aina sattua. Syitä voi etsiä liian kovasta vauhdista tai väsymyksestä, hän pohtii.

Maija ei ole huolissaan myöskään hevosten hyvinvoinnista.

– On todella harvinaista, että näkee jonkun hoitavan hevostaan huonosti. Hevoset ovat kalliita ja niistä halutaan pitää hyvää huolta. Omistajien ja hoitajien lisäksi kenttäratsujen hyvinvoinnista huolehtivat eläinlääkärit, jotka tarkastavat hevosten kunnon monta kertaa kilpailun aikana.

– Toivon, että ratsastus pysyy olympialajina, jotta saisin itsekin vielä mahdollisuuden päästä sinne kisaamaan! Olympialaiset ovat salainen haaveeni, Maija paljastaa.

Harjoitus tekee mestarin

Routaisessa Suomessa kenttäkisakausi kestää toukokuusta syyskuuhun. Maija suuntaakin keväisin ulkomaille aloittamaan kauden. Tänä vuonna ratsukolla on ollut ennätysmäärä kisoja: kahdeksan takana ja vielä kaksi edessä.

Ennen varsinaisia kisoja Maija kävelee maastoesteradan yleensä kolme tai neljä kertaa läpi.

– Teen mielikuvaharjoittelua ja valmistaudun siihen, missä kohdassa täytyy tehdä käännöksiä ja montako laukka-askelta on esteiden välissä. Otan ympäristöstä kiintopisteitä, esimerkiksi puita, jotka auttavat muistamaan eri kohdat.

– Todellisessa tilanteessa tehtävät tulevat eteen niin nopeasti, että jos niitä ei osaa ulkoa, ei pysty reagoimaan, Maija toteaa.
Ehkä juuri huolellisen valmistautumisen ansiosta Maija onkin säästynyt suuremmilta vahingoilta.

– Tänä kesänä putosin vesiesteeseen, muttei siinä tapahtunut mitään ihmeellistä, hän naurahtaa.

Ruuhkaa radoilla

Suomessa kilpailijoiden määrä on etenkin pienissä luokissa kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Myös vaatimustaso on muuttunut, sillä maastokoe on korvannut neliosaisen kestävyyskokeen.

– Entinen kestävyyskoe oli lähes kaksituntinen, ja hevosten piti olla paremmassa kunnossa. Toisaalta nykyään niiden täytyy selviytyä yhä teknisemmistä radoista ja olla paremmin ratsastajan avuilla, Maija kertoo.

Lajin suosioon on monia syitä. Esimerkiksi Piia Pantsu on tuonut lajia paljon esille. Pienet luokat ovat kaikkien tavoitettavissa, ja niihin voi osallistua melkein millä tahansa hevosella.

– Kenttäratsastajat ovat myös hauskoja tyyppejä ja kisoissa on mukavaa! Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia, että lajista on tullut oikein koko kansan harrastus.

Maija uskoo, että laji on hevosellekin mieluinen.

– On hienoa katsella, kun hevoset pääsevät maastoesteillä laukkaamaan ja hyppäämään, ne ovat niin täynnä itseään. Hevonen ei hyppäisi, ellei se haluaisi. Tällä tasolla hevosta ei voi pakottaa mihinkään.

Teksti: Miina Poikolainen. Julkaistu Villivarsassa 10/2008.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2011/03/maija-yli-huhtala-kenttaratsastus-on-kylmapaisten-laji/#wa" title="Maija Yli-Huhtala: Kenttäratsastus on kylmäpäisten laji"]

Avainsanat: ,