Novelli: Talvinen päivä

Hei, olen 9-vuotias suomenhevostamma. Asun ratsastuskoulussa kaksoissiskoni kanssa. Nimeni on Liekki, ja siskoni nimi on Lieska. Omistajani on 14-vuotias tyttö Sara. Lieskan omistaja on 15-vuotias Scott.

Suurimman osa vuodesta asumme suuressa tarhassa, jossa on pihatto. Minä, Lieska, Caramel, Diana, I`m Dream, Sunshine, Sasha, Pepper, Asmena ja sen vuotias varsa Gazina muodostamme pihattohevosten lauman. Lauman johtaja on arabialainen tamma Asmena. Minä ja Lieska olemme arvojärjestyksessä heti Asmenan jälkeen.

Laumassamme on melkein kaiken värisiä hevosia: rautiaita, kimoja, ruunikko, papurikko, voikko sekä liinakot Lieska ja minä. Lieska ja minä olemme melkein identtiset. Olemme samankokoiset, -väriset, -rakenteiset ja -ikäiset. Päitämme koristavat laukit.

Tallilla, jossa asun, on kaikenlaista toimintaa: ratsastustunteja, leirejä, vaelluksia, kilpailuja. Meidän lisäksemme tallilla asuu siitosori Gagat el Masri sekä kolme haflingeria, neljä ratsuponia ja kaksi islanninhevosta.

Nyt kerron omistajastani Sarasta. Sara on tummahiuksinen ja -silmäinen. Hän on siro ja muutenkin pienikokoinen. Hänellä on kaksi pikkusiskoa, jotka myös viettävät aikaansa tallilla. Saran ystäviä ovat Scottin lisäksi I`m Dreamin omistaja Sabrina, Carmelin omistaja Darren, sekä ratsastuskoululaiset Whitney, Lisa ja Cindy.

Nyt aloitan tarinan, joka kertoo eräästä lumisesta päivästä. Oli hiihtoloma, ja olin ulkoilemassa tarhassa. Päivällä tulivat Sara ja Scott hakemaan minua ja Lieskaa ratsastusretkelle. Tallissa näin myös Sabrinan, Darrenin, Whitneyn, Lisan ja rautiaan ratsuponitamma Dianan. Sara satuloi ja suitsi minut. Ihmettelin, kun Sabrina tuli karsinaani ajo-ohjeiden kanssa. Hän kiinnitti ne kuolaimiini ja hävisi ulos.

Näin Sabrinan kiinnittävän jalkoihinsa pitkät puunkappaleet. Muistaakseni niitä kutsutaan suksiksi. Sabrina otti ajo-ohjista kiinni ja asettui taakseni. Sara nousi nopeasti selkääni. Vieressäni olivat Diana ja Lieska ratsastajineen.

– Ravia, Sara sanoi ja koski kylkiäni kevyesti jaloillaan.

Metsätiellä aloin ihmetellä takaani kuuluvaa ääntä, ikään kuin sihinää. Katsoin taakseni ja näin Sabrinan, joka keikkui suksilla. Lisäsin vauhtia. Sabrina seurasi. Nostin laukan ja käännyin pienelle metsätielle. Sabrina kiljaisi liukuessaan lumipenkkaan. Hirnahdin ja pysähdyin. Käännyin ja kävelin penkasta nousevan, nauravan Sabrinan luokse. Sabrina otti ajo-ohjista kiinni ja jatkoimme matkaa. Ravasimme kohti peltoa lumen pöllytessä ympärillämme.

– Laukkaa! Sara huusi ja usutti minut pellolla laukkaan.

Näin Lieskan vieressäni, ja yhdessä pidensimme askeltamme. Kuulin Lisan kiljaisun ja tömähdyksen. Tunsin Saran pidätykset, mutta en hidastanut. Nappasin kuolaimet hampaitteni väliin ja nelistin nopeammin. Näin Lieskan tekevän samoin. Pellon päädyssä käännyin ympäri ja pysähdyin. Sabrina humpsahti lumihankeen. Scott onnistui pysähtymään ja pysymään pystyssä. Huohotin sieraimet suurina ja punaisina. Seisoin Lieskan vieressä, kun Diana ravasi luoksemme.

– Lisa kaatui, kun Diana pukitti, Whitney selitti.

Sara nyökkäsi ja sanoi:

– Emme saaneet Liekkiä ja Leiskaa pysähtymään.

Lähdimme ravissa takaisin. Kun kuljimme tarhan ohi, lauman johtaja Asmena ravasi aidalle ja hirnahti. Hörähdin ja ravasin tallinpihalle, sillä tiesin pääseväni kohta tarhaan. Sara hyppäsi alas selästäni ja tiputti ohjat maahan. Tiesin merkin ja jäin paikalleni takajalkaani leputtaen. Sara ja Sabrina veivät varusteeni pois ja hoitivat minut. Kun he olivat valmiit, Sara talutti minut otsatukasta kiinni pitäen tarhaan. Lieska oli jo tarhassa.

– Tuossa vielä viimeinen nami, Sara sanoi ja antoi minulle palan porkkanaa.

Käännyin ja laukkasin pihattoon. Asetuin sen lattialle makaamaan ja suljin silmäni.

– Liekkii! Lieskaa! Dream! Sunny! Sara huusi.

Nousin nopeasti ja laukkasin portille. Sara laittoi minulle pelkät suitset ja nousi selkääni. Pian viereeni ilmestyivät Caramel ja Darren, Lieska ja Scott, I`m Dream ja Sabrina, Diana ja Whitney sekä Haflinger Amigo ja Lisa. Lähdimme metsäpolulle. Retken johtajana toimi Darren, joka oli edessäni. Heti takanani oli Lieska, jonka taakse olivat järjestäytyneet jonoon. Ratsastajat alkoivat laulaa:

– Lunta tulvillaan, on kaunis talvisää…

Höristin korviani. Olin kuulevinani kulkusten kilinää. Katsoin pellolle, jossa näin liikettä. Näin kauniin näyn. Arabiori Gagat el Masri veti vanhanaikaista rekeä, josta vilkutti tallin omistaja Donna. Gagatin valjaissa oli kulkusia, jotka kilisivät kauniisti. Ratsastajat lauloivat:

– Kulkustet, kulkuset riemuin helkkäilee…

Ravasin laulun tahdissa tallin pihalle. Oli alkanut jälleen sataa lunta. Kun Sara oli hoitanut minut, hän laittoi ruokakuppini suureen punaisen omenan. Syödessäni omenaa kuulin käytävältä kavioiden kopsetta ja hörinää. Katsoin käytävälle ja näin pienen kimon poni, joka hirnui ja hörisi tallissa oleville. Ponia talutti iloiselta säteilevä Cindy.

-Sain syntymäpäivä lahjaksi oman ponin! hän hihkui.

Cindy kertoi, että ponin nimi on Helmi ja se on rekisteröity shetlanninponi. Voisin tutustua Helmeen hieman tarkemmin huomenna, sillä se liittyisi pihattolaisiin. Kun ihmiset olivat lähteneet, hirnahdin:

-Hyvää yötä! ja nukahdin.

Kirjoittaja: Sarita H., Nurmijärvi

 Novelli on hiihtoratsastusaiheisen kirjoituskilpailun satoa.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2011/03/novelli-talvinen-paiva/#wa" title="Novelli: Talvinen päivä"]

Avainsanat: , , ,