Silloin nolotti, 1/2008

Jättiläisponi
Olin ratsastanut vasta vähän aikaa. Saimme tallikaverini kanssa tehtäväksi hakea Vilma-hepan sisälle, laittaa sen ratsastuskuntoon ja taluttaa kentälle. Olimme innoissamme, emmekä malttaneet kuunnella ohjeita kovin tarkasti… Juoksimme hakemaan Vilmaa. Kun tulimme sen kanssa tallin pihaan, ihmettelimme, miksi muilla oli niin hauskaa. Veimme kuitenkin hepan sinne minne pitikin. Silloin meille kerrottiin, että hevonen ei ollutkaan se, mikä piti! Saimme kuulla, että Vilma on oikeasti poni, ja me olimme taluttaneet suomenhevosta. Oli aika hauskaa viedä ”väärä heppa” takaisin ja hakea tilalle oikea Vilma, kun tallikaverit nauroivat vieressä.
I WAS BORN 1994

Kaikki väärin päin
Tämä tapahtui ollessani vasta aloittelija. Huomasin tuntilistasta, että olin saanut ratsastustunnille erään tosi pelottavan ja ison hevosen. En ole koskaan pelännyt yhtäkään hevosta, mutta tämän hepan kohdalla oli asia toisin. Olin peloissani, mutta laitoin hevosen kuntoon. Kun olin selässä, ihmettelin vähän, miksi jotkut tirskuivat, mutten välittänyt asiasta. Kun ratsastin käyntiä ja ravia, aloin ihmetellä, miksi kaikki nauroivat kovaan ääneen. Sitten opettajani tuli ja sanoi: Miksi ratsastat satula väärinpäin ja suojat väärissä jaloissa? Olin hosuessani laittanut satulan väärinpäin ja takasuojat etujalkoihin ja etusuojat takajalkoihin. Nousin nolona selästä. Minua katsottiin säälien, kun laitoin satulaa ja suojia oikein, mutta jo saman tunnin aikana pystyin nauramaan asialle. Sen jälkeen en ole koskaan hosunut, joten se mokani olikin ihan hyvä juttu. Älkää siis koskaan hosuko, oli hevonen kuinka pelottava tahansa!
MIKSUU

Nukkumatin hanska hukassa
Olin kerran viikonloppuleirillä eräällä tallilla. Nukuin samassa kerroksessa vanhempien tyttöjen kanssa. Kävelen silloin tällöin unissani, ja… Heti ensimmäisenä yönä kävelin toisen tytön viereen nukkumaan ja havahduin siihen kun tämä kysyy: ”Kuka olet, mitä teet?” Tokkurassa tuli vastattua, että minä olen minä ja etsin ratsastushanskaani!
YÖLLINEN RATSASTUSHANSKANETSIJÄ

Omatoimipolle
En ollut ratsastanut vielä kovin kauan, sen verran kuitenkin, ettei enää tarvinnut tunneilla taluttajaa. Olin tunnin jälkeen viemässä ratsuani talliin. En muistanut tarkkaan, missä kyseisen ponin karsina oli. Aivan sen karsinan lähellä kysyin asiaa isommalta tallitytöltä. Poni itse tiesi varsin hyvin, missä sen oma koti ja ruokakuppi sijaitsivat, joten se suuntasi suoraan sinne. Poni ehti jo tunkea ovesta sisään, joten minä en mahtunut. Niinpä päästin irti. Tyttö moitti minua siitä, mutta onneksi poni ei astunut ohjiinsa.
MAARIT

Julkaistu Villivarsassa 1/2008.

 

Kuulostavatko mokat tutuilta?

Paljasta hassuin mokasi Villivarsan lukijoille! Lähetä se os. villivarsa@kuvalehdet.fi tai Yhtyneet Kuvalehdet / Villivarsa, Mokat, 00002 Helsinki.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2011/03/silloin-nolotti-12008/#wa" title="Silloin nolotti, 1/2008"]

Avainsanat: