Etta Pakkanen kannustaa kärryille

Etta Pakkanen aloitti kilpauran poniraveissa vuonna 2006.

– Sen jälkeen olen ajanut poneilla yhteensä 164 starttia. Starteista voittoon on päättynyt 23, kakkosia on 25 ja kolmosia 13. Ainoaksi suurkilpailuvoitoksi on jäänyt Gläntans Facitin Vermon Ponichampion voitto, mutta useita kolmen parhaan joukkoon sijoittumisia kuningatarkilpailussa, B-kategorian SM-kisoissa, poniruhtinaskilpailussa ym. on kertynyt vuosien varrella. Kilpailujen määrä vuosittain on riippunut paljon omien valmennettavien määrästä.

Tämän kevään Young Power -gaalassa Etta palkittiin vuoden 2011 kolmanneksi voitokkaimpana 1995-1993 syntyneenä ohjastajana.

Etta Pakkanen

Miten valmistelet ponin lähtöä varten?

– Viimeistelyt valmennuspuolella riippuvat paljolti ponista. Yleensä ajetaan pari päivää ennen starttia vähän reippaampaa. Kilpailupaikalla on oikeastaan myöhäistä enää tehdä mitään, poni valjastetaan normaalisti ja ajetaan lämmitys ponin tarpeiden mukaan. Etenkin kesällä on tärkeää muistaa pitää huoli ponin juomisesta.

Miten valmistelet itsesi?

– Talvella puen paljon päälle! Sopivasta ja sääntöjenmukaisesta pukeutumisesta täytyy pitää huoli. Lisäksi on tärkeää varmistaa oma lähtöpaikka ja -rata, että voltti saadaan nopeasti esittelyn jälkeen pyörimään. Itseltä tämä sujuu jo ihan rutiininomaisesti, mutta monesti huomaa, että kuskit olisivat saaneet perehtyä paremmin oman paikkansa volttaussääntöihin ennen lähtöä.

Mitä teet kisapäivän aikana ennen omaa lähtöäsi?

– Syön! Etenkin jos jännittää, syöminen pitää mielen rauhallisena ja keskittyminen on ihan eri luokkaa kun aivot pelaa normaalisti.

Mitä teet kisapäivän aikana oman lähtösi jälkeen?

– Jos oma valmennettava on ollut startissa, niin ensimmäisenä hoidetaan tietenkin poni kuntoon. Nyt kun valmennettavia on enää yksi ja ajan suurimman osan starteista lainaohjastettavilla, lähdön jälkeen tulee lähinnä vaihdettua kommentit ponin omistajien kanssa ja sovittua jatkosuunnitelmista. Käytännössä aina tulee myös käytyä moikkaamassa kauempana asuvia raviharrastajakavereita, kun samaan paikkaan kerran eksytään.

Mitä ajattelet lähdön aikana?

– Riippuu monesti ponista. On tosi erilaista ajaa 3-vuotiaalla varsalla kuin vanhalla konkarilla, ja ravivarmat ponit ovat aina
helpompia kuin laukkaherkät. Yleisesti ottaen isoin osa keskittymisestä menee ponin ravilla pitämiseen. On myös tärkeää
seurata mitä ympärillä tapahtuu, vaikka itseltä tämä tulee rutiinin kautta jo automaattisena, niin silti välillä kolisee.

Onko kilpailemisessa tullut eteen jotain yllätyksiä? Onko jotain, mitä et ole osannut odottaa?

– Yllättäviä tilanteita kilpailuissa on tietysti tullut monesti, mutta kilpailemisessa yleisesti ei ole tullut esiin mitään mitä en olisi
osannut odottaa. Olen ammattivalmentajan lapsi ja kasvanut raviperheessä, joten kilpailemisen yleinen rutiini ja kuvio ovat
tulleet tutuksi ja olleet mukana koko elämäni ajan.

Mitä sanoisi nuorille, joita kilpaileminen houkuttelee?

– Rohkeasti vain kärryille! Monia uusia kuskeja jännittää etenkin volttaaminen, mutta siitä on turha murehtia. Jos innostusta on
tarpeeksi kilvanajoon, niin sääntöjä voi kerrata vielä vaikka matkalla kilpailupaikalle. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja enemmänkin ajaneet kuskit tekevät virheitä, mutta niistä oppii ja kehittyy ohjastajana. Joka lajissa on niitä, jotka kyttäävät silmä tarkkana toisten ajoa ja tykkäävät mainita jokaisesta virheestä. Näistä ihmisistä on kuitenkin turha välittää ja kyseiset kommentit kannattaa ohittaa lukematta. Rakentavaa palautetta on osattava ottaa vastaan, mutta sinä itse olet aina se joka tietää miksi teit niinkuin teit ja osaat ottaa oppia virheistäsi. Nähdään kilparadoilla!

Kuva: Sonja Julkunen

Avainsanat: , ,