Jenni Suhonen nauttii kisoista

Kymijoen Ratsastajien Jenni Suhonen alkoi kerätä kisakokemuksia vuonna 1998.

Jenni Suhonen

Jännitätkö kilpailemista?

– Ensimmäistä kertaa olin ratsastuskilpailuissa vuonna 1998 ja muistan jännittäneeni silloin aika tavalla. Menin naapuritallilla seuraestekisoissa 50cm tallimme risteytysponilla, joka oli oikea estetykki. Pillin vihellyksestä se ampaisi täyteen laukkaan ja taisin hengittää ensimmäisen kerran vasta maalilinjan jälkeen.. Alkuvuosina kisajännitys vaikutti lähinnä siihen, ettei muistanut radalla (oli se sitten koulu- tai esterata) ”ratsastaa”, sitä vain matkusti hevosen selässä pisteestä a pisteeseen b ja yritti muistaa radan. Kokemusten myötä alkoi oppia hillitsemään jännitystä, jolloin se ei enää ns. häirinnyt suoritusta, vaan sai yrittämään parhaansa radalla. Toki ratsustakin aina riippui, että pitikö olla itse rauhallinen vai skarpimpi. Nykyään kisaan enää harvakseltaan, ja näin ”vanhemmalla” iällä (26) osaan kilpailut ottaa rennommin, vaikka ainahan se toki vähän jännittää, kun on kisat edessä.

Millä jännityksestä pääsee eroon?

– Jännityksen laatuja ja tasoja on varmasti yhtä paljon, kuin on meitä kilpailijoitakin. Yksi ja sama neuvo ei aina välttämättä sovi kaikille. Yleisesti ajatellen kisoja varten on hyvä valmistautua riittävän ajoissa. Jos kyse on koulukisoista, rataa kannattaa opetella jo viikkoja ennen, ei välttämättä koko rataa putkeen, vaan osioita sieltä täältä. Viimeisinä päivinä ennen kisoja ei kannata tehdä liian vaikeita tehtäviä tai prässätä hevosta liikaa, vaan kannattaa mieluummin keskittyä hyvään ja rentoon fiilikseen hevosen kanssa, vaikka maastoilemalla. Kisapäivänä on hyvä, jos saa jonkun avuksi hoitamaan hevosta kisapaikalle, niin voi rauhassa keskittyä omaan suoritukseen. Ei kannata verrytellä hevosta liian paljon, jotta se olisi skarppina myös radalla.

– Itse paljon laiskoilla hevosilla ratsastaneena muistan, kuinka useammankin kerran hevonen hyytyi kouluradalla, eikä se tunne ole kovin mukava… Jälkikäteen tajusin, että tuli verryteltyä vähän liikaa sen kaiken kisajännityksen aikana. Neuvoisin siis ratsastajaa kuuntelemaan hevosta ja tekemään verryttelyt samalla tavalla kuin kotonakin. Ideaali tilanne on se, että valmentaja on mukana ja antaa neuvoja.

– Jännityksestä ei ehkä tarvitse kokonaan päästä eroon, sillä pieni kutina vatsanpohjassa auttaa keskittymistä ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pääsemistä. Ennen kisoja kannattaa myös muistaa syödä, ettei kesken kisojen tule huono olo syömättömyyden takia.

Mitä ongelmia liiasta jännittämisestä voi tulla?

– Varmaan se ”pahin” vaihtoehto on todellinen lukkoonmeneminen kesken radan, ei muista mitä pitäisi tehdä tai minne mennä. Itselleni on monesti kyllä käynyt kisoissa niin, että unohdan radan, mutta syyksi en voi laittaa liiallista jännittämistä. Hevonen aistii ratsastajan tunnetilan, joten jotkut hevoset osaavat käyttää ”tilaisuutta hyödykseen” ja voivat alkaa käyttäytyä sen mukaan, joko liian löysästi tai liian pirteästi.

Mitä hyötyä jännittämisestä on?

– Pieni jännitys auttaa hyvään suoritukseen ja adrenaliini laittaa yrittämään parastaan.

Miltä tuntuu siinä vaiheessa, kun oma vuoro on seuraavana?

– Yleensä hyvältä, jos verryttely ja kaikki muu on mennyt hyvin. Siinä vaiheessa hengitän pari kertaa syvään, kertaan radan, katson mahdollisesti edellisen ratsukon suorituksen ja keskityn tulevaan, eli omaan suoritukseen. Radalle mentäessä odotan lähtömerkkiä, tervehdin tuomaria ja aloitan suorituksen.

Mitä ajattelet suorituksen aikana?

– Esteradalla otan laukan kuntoon jo ennen lähtölinjaa ja pyrin pitämään sen riittävän aktiivisena alusta loppuun. Hyvä laukka auttaa hevosta hyppäämään paremmin, kun hevonen on pohkeen edessä ja tuntumalla. Ajattelen aina seuraavaa estettä, mille olen menossa. Aikaluokassa, uusinnassa tai 2. vaiheessa pyrin tekemään ratsun mukaan mahdollisimman hyvät ja pienet tiet, tinkimättä kuitenkaan laukasta ja eteenpäinpyrkimyksestä. Radan jälkeen muistan aina kiittää hevosta suorituksesta.

– Kouluradalle mentäessä kaivan takataskusta pepsodent-hymyn naamalle ja lähden tavoittelemaan mahdollisimman tasaista suoritusta. Valmistelen siirtymiset ja tehtävät huolella, nykyään ”uskallan jo ratsastaa” hevosta radalla, enkä tyydy vain matkustelemaan kyydissä. Jos tulee virheitä, korjaan ne rauhassa, mutta nopeasti.

– Oli kisat tai luokka mikä tahansa, pyrin myös mahdollisuuksien mukaan nauttimaan tilanteesta (ja muistan hengittää) sekä tekemään asiat rauhassa, enkä vain kiirehtimään pisteestä toiseen. Olen kisannut myös muutaman kerran kenttäkisoissa ja maastoesteillä saa todella nauttia vauhdin hurmasta, tempo kun on siellä aina reippaampaa kuin rataesteillä. Ideaali tilanne olisi aina se, että suorituksen jälkeen niin ratsastajalle kuin hevosellekin jäisi hyvä mieli radasta. Siinä on tavoitetta, johon pyrkiä kerta toisensa jälkeen!

Kuva: SRL

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2012/04/jenni-suhonen-nauttii-kisoista/#wa" title="Jenni Suhonen nauttii kisoista"]

Avainsanat: ,