Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 14

Jatkokertomus: Suomenhevosvaellus

Heli ehti ensimmäisenä Hannan luo, käänsi hänet selälleen ja nosti tytön pään ja hartiat syliinsä.

– Hanna, herää, mikä sinun tuli? Mikä on?

Itti työnsi Anuliinan ohjakset Hillalle ja kiirehti itse ottamaan Hannan hevosen hallintaansa. Samalla hän nappasi Mallan ratsun suitset ja talutti hepat pois. Malla heitti häneen kiitollisen katseen laskeutuessaan polville kuraan.

Hanna virkosi, mutta hitaanlaisesti. Tytöt näkivät hänen avaavan silmiään ja mutisevan jotain, mutta aivan kunnolla tilanteen tasalla hän ei tuntunut olevan.

– Kasper, nyt pitää pystyttää teltta mahdollisimman pikaisesti. Hannan pitää saada kuivat vaatteet päälleen ja päästä lämpimään ja pitkäkseen. Itti, Tuuli ja Hilla, huolehtikaa hevoset kiinni. Anna ja Elina, auttakaa Kasperia teltan kanssa ja etsikää Hannan makuupussi. Heli, auta minua nostamaan Hanna tuonne pressun alle niin hän ei kastu enempää kuin on pakko.

Kuraisten ja likomärkien hevosten hoitaminen ei ollut mikään pikkujuttu ja kesti pitkään ennen kuin Itti, Tuuli ja Hilla pääsivät toisten luo. Hanna oli jo saatu pitkälleen telttaan, jossa hän lepäsi omansa ja Mallan makuupussin alla. Elina ja Anna virittelivät trangioita laittaakseen ruokaa, mutta Heli näkyi olevan jossain kauempana metsän rajassa.

– Mikä Helillä on, Itti kysyi.
– Itkee, Anna vastasi rauhallisesti.
– Pitäisikö häneltä mennä kysymään, onko kaikki ok, Itti pohti.
– Anna kun minä menen, Tuuli vastasi.

Tuulin lähdettyä Heliä kohti Itti pujahti nopeasti teltalle, jossa Malla parhaillaan oli polvillaan Hannan vieressä. Hannan kasvot olivat kalpeat ja silmissä raukea ilme.

– Mites täällä, Itti kysyi näennäisen kevyesti.

Malla vilkaisi ylös ja Itti näki ahdistuksen hänen kasvoillaan.

– Tuota, mä voisin istua Hannan seurana hetken, jos sä haluat vaikka yrittää soittaa jonnekin, Itti sanoi kevyesti.
– Joo, kiitos, Malla sanoi kiiveten ulos teltasta. Itin kohdalla hän nojautui lähemmäs ja sanoi matalalla äänellä:
– Tässä on nyt se ongelma, että täällä ei ole kenttää puhelimessa. En tiedä miten kauas pitäisi mennä, että kenttä löytyisi. Mutta koetan selvittää.
– Okei, selvä. Mä en sano Hannalle mitään. Mutta jos sä voit pistää jonkun tuomaan mehua ja jotain helppoa syötävää, jos vaikka päivältä jäi keittoa, niin mä voin auttaa Hannaa syömään.

Malla nyökkäsi ja Itti konttasi telttaan, kosketti Hannaa rohkaisevasti olkapäähän ja hymyili tälle.

– Miten sä jaksat?
– Heikottaa ja pyörryttää, Hanna vastasi vaisusti.
– Ei kovin hyvä olo.
– Joo, mä voin uskoa. Kuule, mä aion nyt kysyä sulta ihan suoraan. Mitä varten sä et ole syönyt oikein mitään koko reissulla

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Öue jatkokertomuksen edellinen luku.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2014/06/villivarsan-jatkokertomus-suomenhevosvaellus-luku-14/#wa" title="Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 14"]

Avainsanat: