Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 4

Villivarsan jatkokertomus

– Hypätäänpäs autoon ja lähdetään matkaan, Malla tokaisi reippaasti, viittilöiden toisia kyytiin.
– Sopisiko millään, jos mä istuisin edessä, Heli sanoi kehräävästi, vilkaisten Mallaan ja Kasperiin.
– Mulla on vähän taipumusta voida autossa huonosti.
– Joo, toki. Mä voin mennä tuonne matkustamon puolelle, Kasper ilmoitti.
– Ei kun kyllä sä mahdut kanssa ohjaamoon, Heli vakuutti, mutta Kasper oli jo kiivennyt sivuovesta matkustamoon. Itti ei voinut salata vahingoniloista hymyä. Totta kai Heli kääntyi sopivasti nähdäkseen sen ja mulkaisi Ittiin rumasti. Sen jälkeen hän kiipesi etuistuimelle ja alkoi jutella Mallan kanssa ihan luontevasti. Hanna kiipesi mitään sanomatta toisten kanssa taakse.

Ajomatka sujui ihan railakkaasti. Kasper osoittautui hauskaksi seuramieheksi, joka kertoili matkan varrella näkyvistä nähtävyyksistä. Itti ei saanut edelleenkään silmiään irti pojasta, mutta Tuulilla ei onneksi tuntunut olevan mitään estoja, vaan hän jutteli pojan kanssa kuin ei tässä olisi mitään erikoista. Hilla ja Hanna olivat hiljaisempia.

– Mistä päin te olette, Itti kysyi lopulta Hannalta kääntyen tämän puoleen.
– Hyvinkäältä, Hanna vastasi.
– Mä olen ekaa kertaa näinkin itäisessä Suomessa! Ja ekaa kertaa vaellusratsastuksella myös.
– Joo, niin mekin, Itti vastasi.
– Oletteko te ratsastaneet kauan?
– Heli kai koko pienen ikänsä, minä vasta pari vuotta, Hanna vastasi vähän ujosti.
– Jännittää vähän, miten siitä selviää!
– Hyvin siitä selviää, Kasper vakuutti iloisesti.
– Ja jos tulee ongelmaa, niin huoltoautohan on aina käytettävissä.
– Miten se huoltoautojuttu siis toimii, tai miten muutenkaan tämä reissu kulkee, Hilla puuttui puheeseen.
– Onko meillä koko ajan kaikki kamat mukanamme?
– Ei ole. Tarkoitus on, että kun lähdette aamulla liikkelle, pakkaatte teltat, makuupussit ja keittoastiat ja ne pakataan mönkijän peräkärryyn. Sitten te ratsastatte pelkkien päivävarusteiden kanssa seuraavalle leiripaikalle ja huoltomönkijä tulee sinne sitten omia reittejään. Mutta teltat pystytetään aina yhdessä ja ruoka tehdään yhdessä, eli ei mitään viiden tähden hotellipalvelua, Kasper sanoi silmää iskien.
– Eiköhän me selvitä niin teltoista kuin ruoanlaitostakin, Itti sanoi reippaasti.
– Onko ne reitit lähinnä metsässä vai miten?
– Me ollaan pyritty siihen, että suurimmalta osalta kuljetaan pikkupolkuja ja metsäteitä pitkin, Malla vastasi ratin takaa vilkaisten heihin peruutuspeilistä.
– Välillä joudutaan joissain siirtymissä kulkemaan hetken aikaa asvalttitien reunaa, mutta aika paljon saamme olla ihan metsän siimeksessä. Yhtenä yönä tosin yövytään maalaistalossa. Ja aika usein on käynyt niin, että maalaistalon väkeä lukuunottamatta emme juuri näe muita ihmisiä, eli tällä porukalla mennään!

Maltan tuskin odottaa, Itti mietti. Hanna vaikutti ihan mukavalta, mutta Helin asenne oli jotenkin niin pystynokkainen jo heti kättelyssä.

– Tuliko porukkaan vielä pari muuta, Hilla kysyi Mallalta.
– Joo, sisarukset Anna ja Elina. He ovat itse asiassa meidän tuttujamme ja tulivat jo eilen illalla, olivat meillä  yötä. Joten he ovat toivottavasti auttaneet laittamaan hevosia kuntoon, niin päästään lähtemään pian.
– Tuota, me emme ole oikein syöneet aamupalaa, Tuuli sanoi vähän vaikeasti.
– Tai siis, oli meillä jotain mukana junassa mutta…
– Äiti laittaa aina tuhdin aamiaisen lähtijöille, eli saatte tankata meillä ennen lähtöä, Kasper kiirehti vakuuttamaan.
– Ei tarvi pyörtyä nälästä heti hevosen selkään, voin vakuuttaa! Ja nyt ruvetaankin olemaan jo perillä. Tämän tien päässä on meidän perheen kotitila ja talli ja täältä lähtevät sitten nämä vaellukset.

Auto kääntyi pitkälle koivukujalle ja pomputteli sitä pitkin maalaistalon pihapiiriin. Päätalo oli luonnonvalkoinen, pihapiirin rakennukset oli maalattu punamullalla. Tallin edustalle aamuaurinkoon oli nostettu satuloita ja varusteita. Itti tunsi jännityksen vatsanpohjassa. Tästä tulisi niin siistiä!

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Lue jatkokertomuksen edellinen luku.

 

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2014/06/villivarsan-jatkokertomus-suomenhevosvaellus-luku-4/#wa" title="Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 4"]

Avainsanat: