Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 18

Jatkokertomus: Suomenhevosvaellus

Tie Peikkovuorelta alas oli inhottava, liukas ja hankala. Onneksi sekä Kasper että hevoset tuntuivat tietävän, mihin oltiin menossa, ja lopulta oltiin metsätielllä.

– Tätä tietä suoraan, niin päästään leiripaikalle, Kasper sanoi.
– Kuule, sinä olet parempi ratsastaja meistä kahdesta, ja nyt on kiire. Ratsasta niin nopeasti kuin voit takaisin leiriin, minä tulen perässä hitaampaa. En uskalla nyt hoppuilla kun ratsastan niin harvoin. Sano Mallalle, että Hanna on saatava mönkijän kyytiin ja heti matkaan.

Itti nyökkäsi.

– Tavataan leirissä hän sanoi, kokosi ohjat ja kannusti Anuliinan laukkaan.

Se oli erilainen ratsastus kuin mikään, mitä Itti oli aiemmin kokenut. Ympärillä tuulessa kohisevat metsät, räiskivä sade ja muuten täysi hiljaisuus ympärillä, hevonen, joka hikoili ja vaahtosi ja Itti, joka hikoili itsekin koettaessaan laukata niin tasaisen vauhdikkaasti kuin ikinä mahdollista. Mutta matka taittui ja lopulta edessä näkyivät leirin valot. Itti hiljensi raviin ja saapui toisten keskelle puuskuttaen.

Nuotiopaikalta riensivät vastaan Malla, Tuuli ja Hilla.

– Isäsi on jo lähtenyt tulemaan. Hanna pitää saada mönkijän kyytiin. Kasper tulee perässä, hän on ihan pian täällä, Itti sanoi ja liukui hevosen selästä alas.

Samassa Itistä tuntui, että omat voimat loppuivat tyystin. Hän tajusi käsiensä vapisevan ja ymmärsi äkkiä, että itku ei ollut kaukana. Hilla kietoi kätensä Itin ympärille.

– Sinä olet ihan poikki. Nyt tulet tuonne nuotiolle ja istut alas ja otat kupin teetä. Me pidimme sen teitä varten valmiina.

Malla nyökkäsi.

– Juuri niin. Minä haen nyt Helin ja käsken hänen laittautua matkaan, hän halusi lähteä Hannan mukaan. Tuuli kiltti, voitko laittaa Anuliinan juomaan ja sen jälkeen satuloida Helin ja Hannan hevoset, ne pitää saada trailerin kyytiin kun isä tulee. Kunhan Kasper tulee, hän saa irrottaa peräkärryn mönkijästä.

Itti huomasi, ettei hänestä ollut enää auttamaan. Tärisevin jaloin hän seurasi Hillaa nuotiolle, antoi tämän työntää käsiinsä kupin kuumaa teetä ja maisteli juomaa kiitollisena samalla kun toiset hössäsivät. Heli sonnustautui ratsastusvaatteisiinsa ja syöksyi pakkaamaan omia ja Hannan päivätavaroita omiin satulalaukkuihinsa ja päiväreppuunsa. Tuuli laittoi hevoset kuntoon ja alkoi sen jälkeen riisua Anuliinan satulaa. Kasper saapui pihaan ja Hilla meni vastaanottamaan hänen hevosensa sillä välin kun poika hyökkäsi mönkijän luo ja alkoi laittaa sitä ajokuntoon. Lopulta oltiin niin lähellä lähtövalmiita, että Malla kävi herättämässä Hannan teltasta. Tämä oli saanut kipulääkkeitä, mutta vaikutti edelleen tokkuraiselta ja huonokuntoiselta. Malla auttoi lisää vaatteita Hannan päälle ja tuki tytön istumaan mönkijän kyytiin, kietoen sitten vielä makuupussin hänen ympärilleen. Kasper nousi ajajan paikalle, Heli oman hevosensa ja Malla Hannan hevosen selkään. Malla ratsasti ripeästi lähemmäs nuotiota.

– Anna ja Elina nukkuvat enkä halua herättää heitä. Mutta jos te vielä jaksaisitte huolehtia Mirkusta, se on ihan poikki tuon Peikkovuoren keikan jälkeen, niin sitten voitte mennä nukkumaan. Me yritämme nyt päästä nopeasti Keltaojalle. Nähdään aamulla, menkää nukkumaan!
– Kyllä me odotamme, että te palaatte, Tuuli sanoi heti.
– Onnea matkaan ja terveisiä isällesi!

Mönkijä pärähti käyntiin ja Kasper ohjasi auton pois aukiolta. Hanna näytti heittelehtivän kyydissä väsyneen holtittomasti. Heli ja Malla lähtivät ratsastamaan ripeää ravia perässä, Heli omalla hevosellaan ja Malla Hannan hevosella. Hetken kuluttua koko saattue oli kadonnut mutkan taakse.

– Me laitamme nyt Mirkun kuntoon Hillan kanssa, Tuuli sanoi.
– Itti, mene kiltti kaivolle pesulle – se on kylmää vettä, mutta sinulla on kaikki paikat hiessä, kyllä se vähän virkistää – ja vaihda sitten kuivat vaatteet ja villapaita. Ja laita lisää teetä tulemaan

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Lue jatkokertomuksen edellinen luku.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2014/07/villivarsan-jatkokertomus-suomenhevosvaellus-luku-18/#wa" title="Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 18"]

Avainsanat: