Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 19

Jatkokertomus: Suomenhevosvaellus

Kului vähän toista tuntia ja aamuyö oli jo pitkällä, kun mönkijän ääni lopulta alkoi kuulua ja Kasper ja Malla pöristelivät pihaan. He sammuttivat mönkijän pihalle ja tulivat väsynein askelin nuotion ääreen, jossa Tuuli sanaakaan sanomatta ojensi molemmille kupin teetä ja Hilla tarjosi tikun päässä olevaa makkaraa. Malla näytti nääntyneeltä, mutta hänenkin kasvonsa kääntyivät hymyyn.

– Onpa täällä palvelua, kiitos!
– Miten meni, Tuuli kysyi.
– Hyvin. Isä oli trailerin kanssa vastassa. Hanna pääsi lämpimään autoon ja Heli lähti kyytiin, lastasimme hevoset traileriin. He ovat jo kohta kotona, täältä menee ratsain pikkuteitä melkein viisi tuntia, mutta Keltaojalta autoteitä vain reilun tunnin meille. Äiti oli luvannut katsoa, että Hannalla on lämmin vuode odottamassa, Malla sanoi huokaisten.
– Tämä on varmaan tämän teidän yrityksenne pahin puoli, Hilla sanoi osaaottavasti.
– Siis tuo vastuu ja muu?
– No, tavallaan, Malla sanoi yksinkertaisesti. Mutta kaikki kuitenkin yleensä järjestyy. Täytyy vain toivoa, ettei Hannalla ole keuhkokuumetta.
– Hän söi aika huonosti monta päivää, se voi altistaa sairastumiselle, Tuuli sanoi asiallisesti.
– Äitisi varmaan pitää huolta siitä, että hän saa nyt kunnolla ruokaa, joten kyllä se varmaan tästä!

Kasper haukotteli ja aivasti saman tien. Malla nosti silmät veljeensä.

– Ja nyt, sinun pitää päästä pesulle, kuiva yöpuku päälle ja äkkiä makuupussiin. Ja tytöt myös, kiitos kun odotitte meitä, mutta nyt joka iikka pusseihin tai ei tule huomisesta yhtikäs mitään.
– Mennään mennään, Tuuli naurahti ja nousi.
– Hyvää yötä

Hilla ja Itti seurasivat Tuulia. Malla nousi mennäkseen kaivolle ja samassa Itti kuuli takaansa Kasperin äänen.

– Itti, odota.

Itti kääntyi ja huomasi seisovansa kasvotusten pojan kanssa. Äkkiä hän huomasi, ettei tiennyt mitä sanoa. Sama näytti menneen Kasperiinkin ja he vain tuijottivat toisiaan pienen hetken. Sitten Kasper kohotti kätensä ja pyyhkäisi hiussuortuvan Itin poskelta.

– Hyvää yötä, hän sanoi vähän vaikeasti ja kääntyi pois.
– Öitä, Itti sanoi vähän käheästi.

Mutta päästyään makuupussiin Itti huomasi, ettei nukahtaminen käynyt ihan helposti. Varsinkaan kun posken iho muisti toisen kosketuksen vielä pitkään.

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Lue jatkokertomuksen edellinen luku.

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2014/07/villivarsan-jatkokertomus-suomenhevosvaellus-luku-19/#wa" title="Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 19"]

Avainsanat: