Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, luku 20

Jatkokertomus: Suomenhevosvaellus

Aamu koitti ja sade oli tauonnut. Edellisen kaltaista hellepäivää ei varmastikaan ollut tulossa, mutta mukava, puolipilvinen keli kuitenkin. Edellisen yön tapahtumat kerrattiin ja kaikki olivat sitä mieltä, että asia oli hoidettu hyvin. Ja illalla he olisivat kaikki taas alkupisteeessä ja kuulisivat Hannan voinnista. Telttojen pakkaamiset ja aamupalat sujuivat jo rutiinilla ja ennen pitkää oltiin hevosten selässä matkalla kohti reitin alkua. Tänään reitit veivät paljolti metsäteitä pitkin ja tytöt ryhmittäytyivät pieniin porukoihin ja pareihin juttelemaan keskenään. Jossakin vaiheessa lounaan jälkeen Itti huomasi ratsastavansa Mallan vierellä aika paljon muita tyttöjä edellä.

– Kuule, Itti sanoi äkkiä päättäen tarttua härkää sarvista.
– Eilinen juttu laittaa vähän asioita perspektiiviin, vai mitä?
– Ai niinkö? MItä tarkoitat?
– No, tärkeintähän on, ettei kukaan eilen loukkaantunut pahasti vaan Hanna pääsi hoitoon. Eli vaikka jouduit pyytämään vanhempiesi apua, niin eihän maailma siihen kaatunut, vai mitä?

Malla vilkaisi Ittiä terävästi.

– Mistä sinä puhut?
– No tuota, kun ne hevosvarkaat alkoivat pyöriä nurkissa, minä käskin Kasperin vähän valottaa tarinan taustoja. Äläkä huoli, me emme puhu asiasta kenellekään. Mutta halusin vain sanoa, että et sinä ole ainoa, joka on mokannut noiden pikavippien kanssa joskus. Ja minä olen kyllä sitä mieltä, että jos kertoisit vanhemmillesi, he auttaisivat mielellään.
– Ei heillä ole niin paljoa rahaa, Malla sanoi hiljaa.
– Ei varmaan olekaan. Mutta sinä voit saada pankista lainaa, jos vanhempasi lähtevät sen lainan takaajaksi. Ja jos selität heille koko tilanteen, he tekevät sen mielellään. Saat Koistiset pois niskastasi ja sen jälkeen sinun ei tarvitse muuta kuin lyhentää sitä lainaa pankissa säännöllisin väliajoin. Se vie ehkä kolme vuotta, pankilla on paljon kohtuullisemmat korot kuin pikavippiyhtiöillä. Ja sitten koko tuo juttu olisi ohi ja sinä olisit siitä asiasta vapaa.

Malla ei sanonut mitään, mutta ei tyrmännytkään ehdotusta. Itti kohautti olkapäitään.

– Mieti asiaa, tämä oli vain idea. Ja nyt, eiköhän laukata kun on näin ihana suora edessä.

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Lue jatkokertomuksen edellinen luku.

Avainsanat: