Kysy ammattilaiselta: hevosen ruokinta

Valmentaja Kati Hurme-Leikkonen vastaa Villivarsassa lukijoiden kysymyksiin ratsastuksesta, hoitamisesta, ruokinnasta ja lääkinnästä. Heinäkuussa Kati vastasi kysymyksiin hevosen ruokinnasta ja nahkavarusteiden huoltamisesta. Tällä kertaa julkaisemme kysymykset myös verkossa, mutta yleensä niihin vastataan vain lehden palstalla. Lähetä kysymyksesi osoitteella: Otavamedia/Villivarsa, Kysy ammattilaiselta, 00002 Helsinki tai palautelomakkeellamme.
Hevonen laitumella

Mistä tietää, minkä verran hevonen syö kauraa ja heinää?
mariiiwww

Mistä tietää, mitä kaikkia kivennäisiä/rehuja tietylle hevoselle pitää antaa?
ratsastuskoulu.ponie

Hevosen ruokinta on parhaassa tapauksessa hyvin yksinkertaista, mutta ongelmatapauksiakin on aina joukossa. Korsirehun eli heinän määrä on helpoin määritellä suoraan hevosen koon ja rodun mukaan. Väkirehun eli kauran tai valmisrehujen käyttö liittyy vahvasti hevosen käyttöön, päivittäisen liikunnan määrään, rotuun, kokoon ja temperamenttiin. Lisäksi hevosen perusruokavalioon pitää kuulua raikasta vettä, kivennäisiä ja suolakivi. Talvella ja keväällä on hyvä ottaa käyttöön myös vitamiinilisä, kun heinän ravintoarvot laskevat säilytyksen myötä.

Hevosen ulkonäkö ja käytös ovat hyvät mittarit kertomaan sen ravitsemuksen ja energian tasosta. Heinämäärän lisäys tai vähentäminen näkyvät toki viiveellä ulkomuodossa, mutta väkirehun määrän muutokset toimivat nopeasti ja näkyvät myös käytöksessä ja energiatasossa.

Hevosen tärkein ruoka on laadukas korsirehu eli heinä ja kesällä laidunruoho. Ruoho on hevoselle ravinto-opillisesti lähes täydellistä, sillä siinä on hyvä valkuaispitoisuus, sulavuus, vitamiinit ja kivennäiset oikeassa suhteessa. Ja laiduntaminen eli ruohon syöminen pitkin päivää pieninä annoksina sopii hevosen ruoansulatussysteemille täydellisesti. Laiduntilan tarve on noin 0,25–0,5 ha/hevonen.

Heinän ravintoarvoa ei pysty arvioimaan silmämääräisesti, mutta tiedon saa helposti tekemällä heinäanalyysin. Heinän valkuais- ja kalkkipitoisuudet voivat vaihdella paljonkin. Energiaa hyvässä heinässä on paljon. 1,5 kiloa hyvää heinää vastaa 1 kaurakilon antamaa energiamäärää (A. Lillkvist, Ruokinnalla tuloksiin 3)!
Karkeasti voi sanoa, että 500-kiloinen hevonen tarvitsee päivässä vähintään 6 kiloa heinää, mielellään 8–10 kiloa. Voit laskea oman hevosesi painon mukaan sen tarvitseman minimäärän tällä kaaviolla: 0,012 x 100 kg, eli 350-kiloinen poni tarvitsee vähintään 4,2 kg heinää päivässä.

Väkirehua eli kauraa tarvitsevat ne hevoset, joille tuo päivittäinen heinämäärä ei riitä turvaamaan riittävästi energiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa hevosia, jotka liikkuvat päivittäin sekä siitoshevosia ja nuoria hevosia. Vanhoilla hevosilla kasvaa fosforin ja proteiinin tarve ja aineenvaihdunnan muutokset voivat vaikuttaa ravinnontarpeeseen.

Kaura on hevoselle sopiva vilja, sillä se on maittavaa ja melko kuitupitoista. Kuten heinän, myös kauran laatu vaihtelee suuresti. Jälleen rehuanalyysi auttaa suunnittelemaan onnistuneen ruokinnan. Hyvä kaura on hyvän tuoksuista, kirkkaan väristä, puhdasta, ja sen jyvät ovat lyhyitä, pallomaisia ja painavia.

Kauran ruokinnassa kerta-annoksen koko ei saa ylittää 500-kiloisella hevosella noin 3 litraa, sillä ruoansulatuselimistö ei pysty sulattamaan suuria tärkkelysmääriä. Kaurassa on runsaasti enemmän fosforia verrattuna kalkkiin, vaikka hevosilla suhteen pitäisi olla toisin päin. Runsaasti kauraa syöville hevosille pitääkin antaa riittävä kalkkipitoinen lisäkivennäinen.

Väkirehujen määrästä voisi karkeasti sanoa, että kilpahevosen kova rasitus nostaa selvästi energiantarvetta. Ravinnon pitää sisältää sekä nopeaa että hidasta energiaa. Tiineen tamman energian tarve kasvaa vasta viimeisellä kolmanneksella ja imetyksen aikana erityisesti toisella ja kolmannella kuukaudella. Varsan ruokinnassa erityisen tärkeää aikaa on emästä vieroituksen jälkeinen aika. Tasapainoinen ruokinta koko kasvukauden varmistaa varsan kestävyyden tulevaisuuden koitoksissa. Kevyessä työssä olevan hevosen ruokinnan perustan luo hyvälaatuinen heinä, kivennäiset ja vitamiinit, ja tarvittaessa kauralisä. Ponien tarvitsemat ravintoainemäärät ovat pienemmän koon vuoksi luonnollisesti pienemmät. Pienimmät ponit ovat yleensä ruokinnan suhteen vaatimattomia, sillä ne ovat kehittyneet karuissa olosuhteissa.

Hyvin ruokittu hevonen on lihaksikas, pirteä, kiiltäväkarvainen ja tekee työnsä hyvällä asenteella.

Rehujen tarve ja määrä riippuvat siis yllä puhutuista asioista. Rehuanalyysi kertoo parhaiten perusrehujen sisällön ja muokkaa näin lisämineraalien ja -vitamiinien tarvetta. Normaalissa käytössä olevan hevosen ruokinta on yleensä melko yksinkertaista: riittävästi heinää, sopivasti kauraa tai muuta väkirehua, kivennäislisä, kevättalvella vitamiinilisä, suolakivi ja raikas vesi.

Valmisrehuissa on aina lisättynä kivennäisiä, joten niiden käytössä pitää varmistaa, riittääkö hevosen saama päivittäinen rehumäärä kattamaan hevosen kivennäistarpeen, vai tarvitseeko se jotain lisää. Kauran ja vehnäleseen ruokinnassa erityisesti pitää muistaa oikea kalsiumin ja fosforin suhde. Normaalisti sopiva kalsium-fosforisuhde on 1,5/1 ja nuorilla hevosilla ja siitostammoilla jopa 2/1.

Ruokinnan ongelmia voi syntyä, kun energian tarve lisääntyy syystä tai toisesta Näitä ovat kilpahevoset, siitoshevoset, vanhat hevoset ja stressaavat tai sairaat hevoset. Silloin pitää löytää hevoskohtainen kokonaisuus rehuja, jotka sisältävät sopivassa suhteessa vettä, hiilihydraatteja, valkuaista, rasvaa, kivennäisiä ja vitamiineja. Lisätietoa ruokinnasta voit lukea esimerkiksi kirjasta Ruokinnalla tuloksiin, Anneli Lillkvist.

Kuva: OM-arkisto

[whatsapp url="http://villivarsa.fi/2016/07/kysy-ammattilaiselta-hevosen-ruokinta/#wa" title="Kysy ammattilaiselta: hevosen ruokinta"]