Jäähyväisiä Villivarsalle

kirjekuori

Joulukuussa 2016 ilmestyi kaikkien aikojen viimeinen Villivarsa-lehti. Saimme lukijoilta huikean määrän liikuttavia jäähyväisviestejä, joista julkaisemme tässä osan. Kiitos teille kaikille vuosien fanittamisesta ja kannustamisesta, olette olleet paras mahdollinen lukijakunta! Kiitos myös kaikille lehteä tehneille. Hevoset 4ever!

Muistoja menneisyydestä

Oi mitä lapsuusmuistoja kun Villivarsaa sai lukea parhaimpina heppatyttövuosina! Lehtiä on vieläkin tallella vintillä.

Lämmin tervehdys! Yllätyin suuresti, kun luin lehdestä, että kädessäni on viimeinen Villivarsa. Harmittaahan se, mutta voin kuvitella kuinka pienempiä heppatyttöjä ja -poikia surettaa lehden loppuminen. Itselläni ei ole ollut varaa tai aikaa kuin noin kymmenelle ratsastustunnille, joten lehti on ollut mukava piristys arkeen pitämässä yllä ikuista hepparakkautta. Ala-asteella lainasin kirjastosta kasoittain Villivarsa ja Hevoshullu lehtiä, ja kaverini tuijottivat suurin silmin perääni. Enää en ole löytänyt kirjastoista lehtiä, joita en olisi lukenut. Kun olin kymmenen, siskoni antoi minulle joululahjaksi kaksi Villivarsa-lehteä ja olin pakahtua onnesta, kun sain jouluaattoiltana lukea niitä. Vuoden päästä tästä uskalsinkin pyytää äitiä tilaamaan lehden minulle. Olen innokkaasti lukenut lehteä vieläkin, lähes täysi-ikäisenä. Jokin näinkin pieni asia voi tuoda iloa todella pitkän aikaa.
Toivon Villivarsan olleen monelle muullekin yhtä läheinen ja tärkeä kuin minulle ja näin varmasti onkin. Olette tehneet todella hyvää työtä lehden toimituksessa. Lehden numerot ovat olleet toinen toisensa jälkeen täynnä mitä mielenkiintoisimpia juttuja, kilpailuja ja sarjakuvia.
Toivon teille kaikkea hyvää jatkossa!

Todellako tämä on viimeinen, voi haikeudella jään muistelemaan tätä mahtavaa lehteä, jota on luettu lapsuudesta asti ensin äidin kanssa ja nyt sitten lasten kanssa 🙂

Hei Villivarsan väki! Teitä jäädään kaipaamaan! Villivarsa oli minun lapsuuden (lähes 20v sitten) tärkein lehti ja lähes kaikki tuon ajan lehdet on vielä tallessa. Nykyistä Villivarsaa on lueskellut ja selaillut oma heppakärpäsen purema tyttäreni, 6v. Edelleen nuo uudemmatkin lehdet jäävät hyvään säilöön, niitä luetaan kerta toisensa jälkeen! Hyvää talven jatkoa Villivarsan-tiimille!

Hei hei Villivarsa ja kiitos! On se surullista kun joudutaan tämäkin lehti lopettamaan. Nuorempana en muita lehtiä lukenutkaan, kun Villivarsaa. Harmi kun oma heppahullu tyttöni ei enää pääse uusien numeroiden pariin. Onneksi on vanhoja numeroita tallella jonkun verran.

Voi ei! Villivarsa oli niiiiiiin paljon parempi kuin Hevoshullu. Näitä lehtiä tuli koluttua lapsuudessa kilometritolkulla ja mummo tilasi minulle Villivarsaa monien vuosien ajan. Seinät oli suorastaan tapetoitu Villivarsan heppa-julisteilla.

Jää hyvästi, Villivarsa-lehti! Luin sinua pikkupoikana usein siskon kokoelmista. Hevosjutut olivat silloin ”tyttöjen heiniä”, mutta koska Mustanaamio ratsasti, niin Villivarsakin kiinnosti – mutta vain salaa.

Itse kasvoin Villivarsan parissa. Sitä luettiin serkkutytön kanssa kilpaa. Jos ei joku vuosi oltu tilausta tehty kotiin, niin kävimme kirjastossa lainaamassa vinot pinot lehtiä ja luimme niitä. Rakkaita muistoja. Tämä lukuinto jatkui lapsissamme, todella ikävää, että Villivarsa lopettaa 🙁 Onneksi on vanhat lehdet tallella! Kiitos näistä vuosista <3

Paras heppalehti

Heihei Villivarsa – heppalehtien aateli! Kiitos, kun olit seuranamme, elät aina mukanamme ja pysyt tallessa arkistoissamme. Heippahei!

Ikävä kuulla, että lehtenne lopettaa. Vaikka tämä heppatyttö kasvoi jo isoksi, painetun lehden menetys on aina suuri, eikä seuraava sukupolvi pääse enää nauttimaan paperisesta Villivarsasta 🙁
Jälkeenne jää monta surullista naamaa, mutta myös monta iloista, kun tilaajat alkavat miettiä lehdestä jääneitä iloisia muistoja. Ikävää kun lopetatte, mutta kiitos näistä muistoista, joita ainakin minulle on kertynyt. Säästän kaikki Villivarsat niin kauan kuin voin. Hyvää jatkoa kaikille toimituksessa. Hyvästi.

Villivarsaa oli ihana lukea, oli joka kuukausi jotain odotettavaa! Seinäni ovat täynnä lattiasta kattoon ihania hevosjulisteita, jotka olen ylläys yllätys irroittanut villivarsa-lehtien välistä. Näitä hevosia katsellessani muistan aina lehden, ja voinkin tarttua vaikka johonkin vanhaan lehteen. Hyvää jatkoa kaikille <3

Kiitos näistä vuosista lehtenne parissa. Tyttäreni pystytti melkeinpä teltan postilaatikon luo aina ennen ilmestymispäivää. Suureksi suruksi joudun uutiset hänelle aamulla kertomaan. Kummitäti on vuosia lehden hänelle mahdollistanut. Toivottavasti palaatte vielä. Aikuisenakin olen itse lehdestä hevosasioita opiskellut suurella mielenkiinnolla.

Olen lukenut Villivarsaa arviolta kolmen vuoden ajan ja olen tykännyt. Harmi kun se ei enää tule postilaatikkoon. Jään kyllä kaipaamaan. Onneksi vanhoja lehtiä on tallessa ja voin lueskella niitä.

Kaikkien aikojen viimeinen. Tulee haikea olo. Tätä lehteä luin lapsena Hevoshullun ohella. Siinä oli hyviä ja laadukkaita sarjakuvia. Toivoisin, että sellaisia lehtiä olisi enemmän tulevaisuudessakin. Ihan liian paljon on lehtiä, joiden sisältö ontuu ja rahastetaan tehtävillä ja huonoilla jutuilla.

Kiitos ihanista tarinoista ja heppahulluille vuosien varrella ilmestyneestä niin tärkeästä lehdestä. Hyvää jatkoa koko toimituksen väelle!

Miksi viimeinen? Eikä, kaikkien heppa-fanien ykköslehti. Nuuks…. Pakko säästä kaikki vanhat lehdet.

Voi kun tämä ihana lehti loppuu 🙁 Vasta viime vuonna pääsin kunnolla tutustumaan heppoihin ja nyt tämä mukava lehti sitten loppuu. Kaikkea hyvää teille heppahulluille.

Hei! Tosi harmi että villivarsaa ei enää ikinä tule. Kun kuulin siitä rupesin melkein itkemään , koska lehti oli paras lehti maailmassa mutta nyt en saa enää ikinä lukea uusia numeroita vaan mun pitää lukee vanhoja lehtiä eikä mulla oo niit ku vaa pari. Olin silleen: Ei tää ei oo totta! Mut nyt sille ei voi mitään 🙁 Mua harmittaa ihan sikana. Siin lehdessä oli niinihania vinkkejä ja kuvia hevosista ja poneista. Haluisin vaan lukee kaikki numerot ja saada niitä koko ajan lisää. Hyvästi villivarsa joskus on vaan aika hyvästellä 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁 🙁

Moi, villivarsan lukijat! Villivarsa on maailman paras heppalehti! Surullista kun se lopetetaan. Mulle tulee ikävä villivarsaa kun se on niin ihana lehti.

Minä pidin kovasti Villivarsasta opin sen avulla hevosista enemmän. Rakastin hauskoja sarjiksianne. Minusta on harmi että Villivarsa lopettaa. En oikein ymmärtänyt miksi. Mutta tässä on itse kirjoittama runo minulta Villivarsalle:
Villivarsasta tietoa hevosista sain,
Tämä lehti on sydämessäin ain.
Jos lehti rakas olla voi,
niin Villivarsa aina positiivista tekstiä loi.
Nouset toivottavasti vielä uudestaan,
sinä päivänä riemusta huudetaan!

hyvästi villivarsa! olen saanut tämän lehden syntymäpäivälahjaksi, olen aina odottanut sitä innolla. minua harmittaa että tämä loppuu, sillä olen kiinni sen sarjiksissa ja tarinoissa, olen oppinut paljon uutta ja joskus tuntuu että viltsu on oikeest mun tyyppiä, sekä että villivarsa on ainoa keino miten saada minut hymyilemään! HYVÄSTI LÄMPIMÄLLÄ SYDÄMMELLÄ!

Hei, kiitos lehdestä, harmi kun se loppuu. Olen lukenut Villivarsan aina kannesta kanteen ja säilytän kaikki minulle tulleet lehdet. Olen saanut hyviä vinkkejä ja paljon tietoa.

Tylsää!! Sanoivat 5 ja 8 vuotiaat heppatytöt. Me luimme usein iltasaduksi lehteä. Sarjakuvista oli helppo harjoitella lukemista. Kauniita kuvia ja hyvää tietoa. Kiitos kivasta lehdestä!

Mistä pienet heppatytöt enää lukee mahtavia tarinoita?

Jää hyvästi Villivarsa! Oli ilo tuntea lehti ja siis lukea lapsille tästä ihanasta harrastuksesta!

Kiitos suurenmoisesta, vuosien työstä! Tsemppiä jatkoon koko toimituksen väelle!

Unohtumaton heppalehti! Kiitos hyvästä työstä.

Hei ja kyyneleet tulee silmiini jo kun en saa enää uutta Villivarsaa hakea kaupasta, kivaa oli ja nyt toivotan hyvää jatkoa Villivarsan loistavalle toimittajatiimille.

Melkeinpä järkytyin, kun paras heppalehti ilmoittaa lopettavansa, tuli meillekin useamman vuoden. Haikeaa…

Kiitokset monista heppavuosista ja oikein hyvää jatkoa toimittajille, teitte hyvää lehteä.

Rakastamme hevosia!

Hevoset ovat minulle kaikki kaikessa ja elävät ikuisesti sydämessäni.

Vaikka Villivarsa lakkaa, niin hevostelua ei lopeteta. Kiitos näistä vuosista ja kaikesta kivasta Villivarsalle!

Hei! pidän näistä Villivarsa Lehdistä niin paljon joten päätin lainata niitä kirjastosta nopeasti. Siksi päätin hyvästellä sen yhtä nopeasti kuin aloitinkin. Koska en pidä hyvästeistä varsinkaan jos pitää hyvästellä jotain missä on HEVOSIA. Haluan antaa tälle ihanalle lehdelle suuren suuren halin ennen kuin palautan sen kirjastoon takaisin. Olen pitänyt Villivarsan hevos tarinoista tosi paljon Olen myös löytänyt hienoja että sopöjä hevosen kuvia. Olen myös löytänyt paljon tietoa miten hevosta hoidetaan ja paljon muuta hienoa ja mukavaa tietoa. Rakastan hevosia yli kaiken. Minulla on itsellä vain keppari. Mutta käyn ratsastus tunneilla.Unelmani on kuitenkin on saada joskus oma hevonen tai poni. Kävin viime kesänä omassa pihassani keppihevossellani ratsastamassa. Keksin myös tehdä keppihevoselleni tallin. Kaverillani oli leikkimökissä hevostalli ja hän yllätti minut kun sanoi että leikkimökissä on jotain mistä minä pidän. Me leikittin siellä hevosen omistamista se tuntui kuin omistaisi oikeasti oman hevosen se tuntui aika aidolta. kaverillani on 5 hevosta kävin siellä myös ratastamassa ennenkuin aloitin ratastuskoulun.

Olen saanut paljon onnea villivarsa lehdistä! Innostuin niiden kautta enemmän heppailusta ja nykyään harrastan ratsastusta. Hevoset ovat lähellä sydäntäni ja aivan ihania!<3 Kiitos!:)

R.I.P.

Tulehan joskus takaisin Villivarsa, niin voisit olla minun tulevien heppapäivieni heppatuki.

Nyt jäähyväiset jätetään Villivarsalle,
se paras lehti on ollut heppahulluille.
Kanssasi oomme saaneet kasvaa,
jakaa ilot suuret ja surut raskaat.
Oot opettanut hevostaitoja monia,
oot kertonut tarinoita uskomattomia.
Kaipaamaan jään,
muistoja täynnä pää.

vihreitä niittyjä ja paljon sokeripaloja.

Hyvää jatkoa Villivarsalle vihreämmillä laitumilla 🙂

hei,ja kiitos kun sain kulkea mukanasi!

Niin Villivarsa varttui aikuishevoseksi, joten lapsuuden myötä oma lehtikin loppui. Vihreitä laitumia!

Elämässä sattuu ja tapahtuu. On ylä- sekä alamäkiä. Tämä on nyt yksi sellainen ylämäki. Raskas kiivetä. Määränpää vaikuttaa savuttamattomalta. Nyt se taitaa niin ollakin. On jäähyväisten aika. En olisi halunnut sanoa tätä, mutta hyvästi Villivarsa! Muistan tämän lehden aina :).