Suosikki

Suosikki Twitterissä Suosikki Facebookissa

www.villivarsa.fi

24. heinäkuuta 2014

Unohtumaton hevosretki Ounasjoella

Villivarsa 8/2014

Olemme vasta muuttaneet Espoosta Rovaniemelle. Kuulimme sattumalta eräältä naapuriltamme, että läheisessä Ounasjoen saaressa laidunnetaan kesällä suomenhevosia. Ne omistaa kuulemma mies nimeltä Jouko Iivari, joka myös asuu kesät saaressa asuntovaunussaan. Jouko järjestää ohjattuja ratsastusretkiä pyynnöstä.

Hankin Joukon yhteystiedot ja sain sovittua meille retkipäivän. Päivästä tuli meille ikimuistoinen. Omat vanhempani olivat samaan aikaan meillä kylässä ja lähdimme saareen koko porukka, isovanhemmat, minä mieheni kanssa sekä kaksi tytärtämme ja heidän ystävänsä.

Löysimme hyvin perille Hiansaareen, noin kuuden kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Jätimme auton tien varteen ja kävelimme polkua pitkin rantaan, jossa Jouko odotti meitä veneellä.

Saari oli kuin pala menneisyyttä. Luonnonkaunis paikka, keskellä Ounasjokea. Kuulimme, että Jouko on omin käsin raivannut pajukkoa ja tehnyt saaresta laidunpaikan laumalleen. Olipa samalla saarella myös suomenlampaita. Kaikki vapaina päivät ja yöt - toki yösijat oli järjestetty, mutta eläimet olivat vapaita kulkemaan.

Villivarsa 8/2014

Hevoset elivät vapaina ja laumana saarella. Ne olivat juuri ruokailemassa, kun tulimme. Osa söi ruohoa, osa lepäili. Muutama nukkui päät maata myöten. Jouko kertoi, että hevoslauma toimii siten, että aina joku on vahtivuorossa ja seurailee ympäristöä. Myös nukkumis- ja lepäilyvuorot vaihtelevat. Vain yksi nukkui kokonaan pää maassa, muut vain lepäilivät, päät edelleen pystyssä.

Seurasimme hevosten elämää aikamme. Sitten Jouko lähti hakemaan osaa laumasta töihin. Hän meni lauman luo, ei pakottanut mihinkään. Hevoset ymmärsivät selvästi, että nyt on töiden aika. Meitä huvitti, kun osa hevosista selvästi vältteli töihin kutsua, olivat kuin eivät olisi huomanneet. Yksi käveli jopa poispäin Joukosta. Pikkuhiljaa töihin lähtijät alkoivat suostua kutsuun, ensin tuli yksi ja asettui Joukon viereen, sitten toinen, kolmas ja lopulta kaksi viimeistä. Mitään raippoja tai muuta pakottamista ei käytetty. Jouko on lauman pomo ja häntä kunnioitettiin.

Siitä retki alkoi. Tytöt, mieheni ja Jouko kävivät ratsaille. Minä ja vanhempani jäimme rannalle seuraamaan.

Lauma lähti saaren toiselle puolelle emmekä nähneet heitä pariin tuntiin. He olivat ensin ratsastaneet ja totutelleet hevosiin. Me viihdyimme sillä välin saarella, nautimme kesäpäivästä, aurinko paahtoi kuumasti ja tuntui kuin olisimme menneet ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Ilma tuoksui samalta kuin lapsuuden kesinä mummolassa. Joukon ystävätär kertoi meille tarinoita hevosten elämästä, niiden käytöksestä ja luonteista. Kuulimme, että hevoset ovat onnellisia kun saavat elää laumana. Laumalla on johtajansa, jota totellaan. Laumassa on myös ystävyksiä. Osa hevosista oli hyvin läheisiä ja tauoilla mielellään toisissaan kiinni. Näimme tämän itse päivän päätteeksi, kun kokoonnuimme nuotiolle. Nämä ystävykset hakeutuivat toistensa seuraan ja laittoivat turvat vastakkain.

Odotellessamme ratsastajia osa hevosista kävi maaten. Meille kerrottiin, että hevosten tulee saada levätä joka päivä aivan kunnolla, ihan pää maata pitkin. Hevosen psyyke tarvitsee täydellistä lepoa. Oli jännä nähdä, miten lauma toimi. Kun yksi päivysti, muut söivät ja yksi lepäili ja yksi nukkui aivan pitkin pituuttaan. Roolit vaihtuivat välillä ja aina joku laumasta päivysti.

Villivarsa 8/2014

Pikku hiljaa laumaan alkoi tulla valppautta. Kukaan ei enää nukkunut, liikehtiminen alkoi vilkastua, samoin syöminen loppui. Yksi hirnahti kuuluvasti ja laukkasi meidän luoksemme aivan kuin kertomaan jotain. Se hirnahti meille ja sitten käännähti joelle ja katsoi kaukaisuuteen, hirnahti taas. Kohta toinen hevonen teki saman ja kolmas ja niin edelleen. Pian koko lauma oli liikkeellä ja kiihdytti valtavaan laukkaan pitkin saarta. Tunnelma oli kuin lännen elokuvassa.

Hevoset kiersivät saarta laukaten, tulivat takaisin aivan meidän lähellemme ja asettuivat joen rantaan. Joukon ystävätär kertoi meille, että hevoset tietävät, että ratsailla olevat hevoset ovat pian tulossa uiden jokea pitkin. Ne tulivat kertomaan siitä myös meille. Ne olivat iloisia nähdessään laumansa. Lyhytkin erossaoloaika on niille ikuisuus. Ja kun näkevät taas oman laumansa, ne riehaantuvat kuin pikkulapset. Näin ne kuulemma käyttäytyvät myös silloin, kun Jouko on asioilla kaupungissa ja kun hän palaa, on ilo aivan vallatonta.

Villivarsa 8/2014

Hevoset kuulivat sen, mitä me emme vielä kuulleet emmekä nähneet. Mutta pian lauma asettui joen rantaan odottamaan tulijoita. Olimme rannalla yhdessä hevosten kanssa, se oli ihmeellistä.

Ja sieltähän ne lopulta tulivat, ratsain joessa. Kuulemma silloin, kun vesi on korkealla, hevoset uivat ja ratsastajat tulevat niiden selässä. Tällä kertaa jalat ylettyivät pohjaan ja hevoset tulivat kahlaten rantaa pitkin.

Villivarsa 8/2014

Kun lauma saapui meidän kohdallemme, rannalla odottaneet hevoset liittyivät joukkoon. Hirnahdus vain ja loputkin hevoset olivat joessa ja koko lauma taas onnellisesti yhdessä. Ne kahlasivat ja uivat saaren toiseen päähän, nousivat sieltä rantaan ja kopistelivat Joukon nuotiopaikalle. Niillä koitti lepohetki, rapsutukset ja silitykset. Ja kaverukset laittoivat turvat vastakkain ja ottivat ansaitut päiväunet.

Villivarsa 8/2014

Meille päivä oli elämys. Paljon nähneinä ja matkustelleinakin emme ole koskaan nähneet mitään vastaavaa. Ei mitään turisteja varten luotuja kaupallisia puitteita ja lavasteita, ei mitään keinotekoisesti keksittyä, vaan aitoa ja totta, oikeaa elämää. Mielenkiintoista oli myös nähdä tällaista elämäntapaa näin läheltä. Jouko asuu koko kesän ystävänsä kanssa saaressa, asuntovaunussa, elää paljain jaloin hevostensa kanssa, ei raippoja, piiskoja, ei käskyjä, vaan aitoa kunnioitusta puolin ja toisin. Oli hienoa saada nähdä sellaista. Täällä Lapissa on niin paljon kaupallisia turistipyydyksiä, on tonttuja, joulupukkeja, husky-safareita, mitään niistä väheksymättä, jokainen tarvitsee leipänsä. Mutta tässä oli jotain niin aitoa ja alkuperäistä ja koskettavaa. Siksi haluan jakaa tämän tarinan kanssanne.

Teksti ja kuvat: Sari Anttila, Villivarsan lukija
Ounasjoen eräratsut

24. heinäkuuta 2014

Kengityssepistä on pulaa

Hevostallien määrän kasvu on ajanut kengityssepät pitkiin työpäiviin, sillä esimerkiksi Keski-Suomen alueella kysyntää olisi enemmän kuin töitä ehtii tehdä.

kengitys

Hevosten kengät täytyy vaihtaa keskimäärin kuuden tai seitsemän viikon välein, eivätkä talliyrittäjät ymmärrettävistä syistä luota hevosiaan kuin ammattitaitoisten seppien käsiin.

Hyvältä kengittäjältä vaaditaan kädentaitojen lisäksi kykyä käsitellä erilaisia hevosia haastavissakin tilanteissa. Käsityöammatin oppii parhaiten tekemällä, ja kengityssepät toivottavatkin uudet yrittäjät tervetulleeksi alalle.

Aiheesta uutisoi Yle.

Kuva: Hippos / Irina Keinänen

24. heinäkuuta 2014

Kirjavinkki: Täyttä laukkaa maailman ympäri

Villivarsan kirjavinkit

Carlos Da Cruz ja Anniina Mikama, Tammi

Juoni: Hevostyttö Niina matkustaa maailman ympäri ja tutustuu erilaisiin hevosrotuihin ja niiden historiaan. Matka alkaa Suomesta ja jatkuu Ruotsiin, Euroopan halki Afrikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan.

Kenelle: Ihan kaikille hevosista kiinnostuneille! Pienimmille selailijoille kirjan sivuilla on paljon katseltavaa, ja kirjan tarinat kaukaisista, menneistä ja nykyisistä hevoskulttuureista kiinnostavat aikuisiakin lukijoita.

Miksi: Kirja ei kerro vain hevosista, vaan valottaa eri maiden historiaa ja kulttuuria. Mukana on paikallisia reseptejä ja askarteluvinkkejä, ja maailmanympärimatkan aikana voi opetella myös vieraita kieliä. Kuvitus on hauska ja eläväinen. Ihmeteltävää riittää monelle lukukerralle.

Muuta: Mukana on hauskoja knoppitietoja eri maista. Tiesitkö esimerkiksi, että kun intiaanit näkivät hevosia ensimmäisen kerran 1700-luvulla, he kutsuivat näitä nelijalkaisia ”salaperäisiksi koiriksi”?

Teksti: Leea Puranen

22. heinäkuuta 2014

Kuninkuusravien osallistujat valittu!

Kuninkuus- ja kuningatarkisaan osallistuvat hevoset on valittu. Löydätkö listoilta suosikkisi?

Villivarsa 7/2014
Viime vuoden ravikuningas Erikasson vasemmalla ja ravikuningatar Marimin oikealla taustajoukkoineen.

Tammat

1. Aino-Ilona
2. Hopihopi
3. Kemun Tutu
4. Martsa
5. Mian Mari
6. Mokomani
7. Saaga S
8. Sekottaja
9. Topin Musta
10. Vaiva
11. Vislakka
12. Yllin Kyllin

Varalla Noriko ja Pristiina.

Orit

1. Boker
2. Camri
3. Elias Intomieli
4. Hullumies
5. Hurja-Ero
6. Köppinen
7. Metkutus
8. Rapin Aatos
9. Rikelme
10. Tapsan Tahti
11. Vieskerin Valo
12. Virijori

Varalla Ponnen Onni ja Keisar.

Kuninkuusravit Porissa 1.-4.8.2014!

Kuva: Jutta Ikonen

18. heinäkuuta 2014

Menovinkki: Lännenratsastusta Karkkilassa

Villivarsa 7/2014

Jos haluat nähdä kaikki Suomen reining-maajoukkueen jäsenet tositoimissa, ota suunta kohti Karkkilaa. Kisaamassa ovat hevosineen muun muassa Maria Astikainen, Pete Perkiö, Siri Haanpää (kuvassa) ja Kari Vepsä. Kilpailut alkavat sekä lauantaina että sunnuntaina aamuyhdeksältä.

Maajoukkueratsastajilla on kisojen yhteydessä Nico Hörmannin valmennus. Elokuussa joukkue matkustaa reiningin MM-kisoihin Normandiaan Ranskaan.

Lisätietoa kilpailuista.

Kuva: Pekka Nieminen / Otavamedia

18. heinäkuuta 2014

Jumping Kemiö -tapahtuma on käynnissä

Villivarsa 7/2014

Team Eurohorsesin järjestämä esteratsastuskilpailu Jumping Kemiö on parhaillaan käynnissä. Pitkän viikonlopun aikana hypätään myös derby-luokkia sekä Polaris Grand Prix -kisan osakilpailu 140-tasolla.

Kisoja voi seurata netti-tv:stä. Tietoa luokista, ilmoittautuneista ja lähtölistat löytyvät Kipasta. Lisätietoa myös järjestäjän sivuilla.

17. heinäkuuta 2014

Kuukauden kysymys: Kumpi kutittaa enemmän, kärpänen vai hevoskärpänen?

Kuukauden kysymys 7/2014

Lähetä perusteltu vastauksesi ja yhteystietosi 31.7. mennessä os. villivarsa@otavamedia.fi tai Otavamedia, Villivarsa, Kuukauden kysymys 7/2014, 00002 Otavamedia.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Tropicai-kookossiirappi (11,80 €) ja -kookosöljy (12,95 €). Siirappi sopii esimerkiksi lettujen päälle ja öljy jälkiruokien raaka-aineeksi.

17. heinäkuuta 2014

7 hevostehtävää: Oikeat vastaukset

Heinäkuun Villivarsassa on seitsemän haastavaa mutta hauskaa hevostehtävää. Jos yritit jo ratkaista ne, voit tarkistaa tästä oikeat vastaukset. Jos et vielä tehnyt tehtäviä, älä katso!

Villivarsa 7/2014

Tietovisa

1. Mikä on laukki?
a) Valkoinen juova, joka ulottuu hevosen otsasta turvalle.

2. Minkä ikäistä hevosta kutsutaan varsaksi?
c) Alle nelivuotiasta.

3. Kuinka monta ratsastuksen harrastajaa Suomessa on?
b) 150 000


4. Mikä on hevosen ja ponin kokoraja?
b) 148 cm

5. Mikä on kavaletti?
a) Harjoituseste, jossa puoli on kiinni lankkuristikossa tai muussa matalassa telineessä.

Etsi erot

Tässä alkuperäinen kuva.

Villivarsa 7/2014

Toisessa kuvassa…

1. Kaulaliinasta puuttuu osa.
2. Harjasta puuttuu ensimmäinen töyhtö.
3. Kengittäjältä puuttuu yksi sormi.
4. Häntään on ilmestynyt tupsu lisää.
5. Loimesta puuttuu koriste.

Hepparistikko

1. Näihin kiinnitetään hevoselle kengät: kaviot
2. Suojaa päätä: kypärä
3. Esteillä tarpeelliset: suojat
4. Kansallisrotumme: suomenhevonen
5. Friisiläisellä todella pitkä: harja
6. Helpottaa tasapainoa: jalustin
7. Nopea askellaji: laukka

Keskelle muodostuva sana: apuohja.

Kirjaimet sekaisin

1. austral - satula
2. pipara - raippa
3. sarva - varsa
4. uranu - ruuna
5. miseena - maneesi
6. taligamiran - martingaali
7. ukkokiovaku - kaviokoukku
8. nuidal - laidun
9. resetatsussat - esteratsastus
10. kiuveki - kuivike

Värivisa

1. d: Kimo on hevonen, joka syntyy tummana, harmaantuu vanhetessaan ja on lopulta valkoinen.
2. a: Rautias on hevonen, jolla on ruskea peitinkarva ja ruskeat jouhet.
3. f: Ruunikko on hevonen, jolla on ruskea karva ja mustat jouhet.
4. e: Voikko on hevonen, jolla on kellertävä karva ja valkeat jouhet.
5. c: Liinakko on valkojouhinen rautias. Yleinen väri suomenhevosella.
6. b: Ruunivoikko on hevonen, jolla on vaaleanruskea tai kellertävä karva ja mustat jouhet ja jalat.

Tehtävät: Henna Laitinen

 

 

17. heinäkuuta 2014

Kesäkuun 2014 ristikon ratkaisu

Ristikko 6/2014

Ristikko: Milja Holländer

16. heinäkuuta 2014

Uudet voittajat toukokuun kisaan

Toukokuun tykkäyskisan voittajat on arvottu uudelleen, sillä alkuperäiset voittajat eivät ole ilmoittautuneet.

Uudet voittajat ovat Riikka Pirttilahti (@Riikki1234) Twitterissä ja Ada Koskimaa Facebookissa!

Lähettäkää osoitetietonne os. villivarsa@otavamedia.fi tai vastatkaa saamaanne yksityisviestiin! Huom: Facebookissa viesti menee Muut-kansioon.

16. heinäkuuta 2014

Raviliiga: Millainen varsa meidän kimpalle?

Villivarsa on mukana Raviliigassa, SRL:n kimpassa. Kimpalle hankitaan varsa Porin Kuninkuusravien yhteydessä pidettävästä varsahuutokaupasta 1.8.2014. Varsa matkustaa treeniin Ilkka Korven talliin Ypäjälle.

Villivarsa: Raviliiga

Finnderbyssä kuvatussa videossa Ilkka kertoo, mitä odottaa varsalta ja mikä varsaa odottaa!

Millainen hevonen kimpalle sitten on haussa? Ilkka Korpi on tutustunut myytävien varsojen sukuihin ja löytänyt näin 5-6 ennakolta kiinnostavaa tapausta. Huutokaupassa Ilkka tutkii varsojen rakennetta, yleisilmettä ja kuntoa. Pyrkimyksenä on ostaa kimpalle ajolle opetettu, toimiva varsa, jolla on luonne ja käytös kunnossa. Samoilla apajilla ovat luonnollisesti myös muut suomenhevosliigat…

Uudella kotitallilla varsa on paitsi Ilkan, myös hoitajien, hevoshierojan ja eläinlääkärin hyvässä huomassa. Harjoittelu aloitetaan rauhallisesti varsan kunnon ja osaamisen mukaan, terveyttä vaalien.

Aluksi 4-6 kilometrin mittaisia hölkkälenkkejä tehdään kolme, neljä kertaa viikossa. Vuodenvaihteen jälkeen - jos kaikki etenee suunnitellusti - päästään vauhtiharjoitteluun. 3-vuotiaana varsa voi osallistua opetus- ja koelähtöön, ja jos se on sarttikypsä, kilpaura voi alkaa.

Tärkeintä varsan hoidossa ja harjoittelussa on kutenkin yksilöllinen, hevosen ehdoilla eteneminen.

Vetäjänä SRL:n kimpassa on Pauliina Raento. Katso videosta, mitä Pauliina kertoo Raviliigasta ja SRL:n kimpasta, jossa myös Villivarsa on mukana!

16. heinäkuuta 2014

Hevoshulinaa heinäkuussa

Villivarsa 7/2014

Heinäkuun Villivarsan kannessa poseeraa upea, liinaharjainen suomenhevonen. Hevonen on Jaime, moninkertainen isä ja kouluratsastuksen suomenmestari.

Villivarsa 7/2014

Jaime majailee Sanna Ruposen ja Rosali Kivitien omistuksessa Ypäjän Hevosopistolla. 19-vuotias laumanjohtaja on kilpailuista jo eläkkeellä, mutta ottaa edelleen tammoja vastaan, tositarkoituksella. Hurmaavan herran kuulumisia voi seurata sen omilta kotisivuilta ja Facebookissa.

Villivarsa 7/2014

Varjostimme Finnderbyn aikana tiedottaja Kirsti Piminäistä ja selvitimme, mitä tiedottajan tehtäviin kuuluu isojen kisojen aikana. Ohjelmassa oli kirjallisia hommia, ihmisten tapaamista, järjestelytehtäviä, ja hienoihin hevosiin tutustumista!

Villivarsa 7/2014

Kesällä on ihanaa hypätä ulkona. Tällä ohjeella ja sitä soveltamalla voit rakentaa kotipihaan vaikka kokonaisen derbykentän!

Heinäkuun Villivarsassa on lisäksi asiaa nurmihokkien laittamisesta, Lontoon kuninkaallisesta hevoskaartista, esteratsastaja Niclas Aromaan kuulumisista sekä hevosmaisen hauskoja mutta haastavia tehtäviä.

Heinäkuun Villivarsa ilmestyy torstaina 17.7.2014.

10. heinäkuuta 2014

Nuorten ja junioreiden kouluratsastuksen EM-kilpailut käydään Italiassa

Kuva: Sonja Holma
Susanna Therman hevosellaan Dragonheart ratsastaa junioreissa.

Arezzossa, Italiassa käydään parhaillaan junioreiden ja nuorten kouluratsastuksen vuoden 2014 EM-kilpailuja. Mukana ovat myös koulujoukkueet.

Kisat järjestetään viidettä kertaa Italiassa, ja niihin osallistuu 131 ratsastajaa. Kilpailijoita osallistuu 24 maasta. Suomea edustavat junioreista Laura Kock, Ella Paloheimo, Susanna Therman ja Karoliina Vuojolainen. Nuorista mukana ovat Anna-Kaija Ahava, Piia Salminen, Ella Tanhuanpää ja Julius von Staff-Reitzenstein.

Kisat alkoivat eilen, jolloin oli joukkuekilpailujen ensimmäinen päivä. Tänään ratsastetaan joukkuekilpailun toinen päivä. Perjantaina ja lauantaina käydään henkilökohtainen kilpailu, ja EM-kisat huipentuvat sunnuntain finaaliin, jossa ratsukot esittävät henkilökohtaisen vapaaohjelmansa.

Kisojen tuloksia voit seurata Eurodressagen tulossivuilta.

Kuva: Sonja Holma / SRL

10. heinäkuuta 2014

Villivarsan jatkokertomus: Suomenhevosvaellus, epilogi

Jatkokertomus: Suomenhevosvaellus

Muutaman viikon päästä, ollessaan juuri lähdössä tallille Itti sai sähköpostia. Luettuaan sen hän päästi riemunkiljahduksen, printtasi viestin, sulloi sen taskuunsa ja riensi hakemaan polkupyöränsä kodin seinustalta. Tämä uutinen pitäisi kertoa Hillalle ja Tuulille heti!

Kerrankin Itti oli viimeinen tallille saapuja, Hilla ja Tuuli istuskelivat jo tallin seinustalla heinäpaalilla odotellen Ittiä ja tunnin alkua. Itti hyppäsi pyöränsä päältä ja tuli ystävien luo.

- Minä sain sähköpostin. Ja teidän pitää kuulla, mitä siinä on!
- No? Keneltä se on?
- Kasperilta.
- Ohoo, Hilla muotoili ja Tuuli vihelsi. Itti näytti ystävilleen kieltä.
- Haluatteko te kuulla, mitä siinä on vai ette?
- Totta kai. Okei, me ollaan asiallisesti! Lue nyt.

Ja Itti luki. Tosin ei ihan kaikkea, mutta sopivat palat.

”Ajattelin että haluaisit ehkä kuulla, että Mallan asiat järjestyivät sitten aika hyvin. Hän kertoi lopulta äidille ja isälle koko jutun, pyysi anteeksi salailuaan ja sanoi, että pelkäsi, että Koistiset keksivät jotain pahempaa jos velkaa ei pian kuitata. Ja hän pyysi, että isä ja äiti lähtisivät neuvottelemaan hänen kanssaan lainan saamisesta pankista. Äiti ja isä olivat tietysti vähän moittivia aluksi, mutta sitten isä sanoi, että ei asia siitä parantuisi ja että Malla oli kärsinyt jo tästä jutusta ihan riittävästi ilman moitteita.

Ja isä sanoi vielä, ettei Mallan tarvitse pankkiin lähteä, että hän on joka tapauksessa ajatellut myydä vähän metsää ja nyt olisi sitten hyvä aika myydä sitä niin paljon, että Malla saisi tuon tarvitsemansa summan ennakkoperintönä. Ja sitten isä kysyi minulta, että sopiiko minulle, että tehdään sellainen paperi, että Malla saa nyt nämä rahat ja muutaman vuoden päästä hän myy uudestaan metsää ja silloin minä saan saman summan, että minulle ja Mallalle tulee saman verran ennakkoperintöä. Minulle totta kai sopi. Ja Malla on ollut niin iloinen ja helpottunut koko asiasta! Isä soitteli muutamalle metsänostajaehdokkaalle ja sai rahat tilille jo viime viikolla ja hän lähti veljensä kanssa vielä Mallan mukaan Koistisia tapaamaan. Eli se velka on nyt kuitattu, Malla on saanut siitä paperin ja isä teki Koistisille kautta rantain selväksi, että jos heitä ikinä näkyy meidän kulmilla tai jos he lähestyvät Mallaa, niin siinä ei hyvä heilu.”

- Mahtavaa, Tuuli sanoi hymyillen leveästi.
- Malla oli niin reilu tyyppi, että loistavaa kun tuo selvisi.
- Joo. Ja tuosta juuri huomaa, että hyvätkin tyypit vaan välillä tekevät virheitä, Hilla lisäsi.
- Niinpä, Itti sanoi.
- Tosi ihanaa, kun asia selvisi! Ja nyt mennään laittamaan hevoset kuntoon niin ei myöhästytä tunnilta!

Mutta sulloessaan kirjettä taskuun Itti ei ajatellut tuntia eikä myöhästymistä. Hän ajatteli Kasperia ja viestin loppua.

”Oli hurjan kiva tavata. Harvoin tapaa tyttöä, joka on kivan näköinen ja myös muuten noin reilu… Olisi kiva vielä nähdä vaikka tänä kesänä! Kerro, jos olette joskus tulossa Itä-Suomen suunnalle! Halauksin, Kasper”

Teksti Maija Kajanto
Kuvitus Marikki Mattila

Lue jatkokertomuksen edellinen luku.

Jatkokertomus päättyy tähän. Aloita tarina alusta tai lue edellinen jatkokertomus.

9. heinäkuuta 2014

Kirjavinkki: 3-2-1, ratsasta! Intohimona kenttäratsastus

3-2-1, ratsasta!

Ronja Salmi ja Hyppe Salmi, Paasilinna

Juoni: Kenttäratsastaja Muusa Enjalasta ja hänen Hops-hevosestaan on tehty tv-sarja ja kirja. Jälkimmäinen kertoo Muusan ja Hopsin elämästä kotitallissa ja kisoissa.

Teksti on tarinallista ja imaisee lukijan mukaansa: tuntuu aivan kuin itse olisi harjailemassa Hopsia ja letittämässä Muusan hiuksia ennen kilpailuja. Kirjaa lukee mielellään, eikä se tunnu lainkaan raskaalta.

Kirja tutustuttaa kenttäratsastuksesta tietämättömän sen saloihin. Jännittävää tekstiä rytmittävät tietoiskusivut, joilla kerrottaan tärkeitä faktoja kenttäratsastuksesta. Lisäksi sivuilta löytyy muita hauskoja tietoja, kuten Muusan tallipäivän rytmi.

Kenelle: Kirja sopii kaikille, jotka haluavat oppia kenttäratsastuksen alkeet tai lajista lisää. Jos arvostat eläväistä tekstiä, et tule pettymään.

Miksi: Kirja kannattaa myös lukea sen erityisen kauniiden kuvien takia. Kirjan kuvaaja ei ollut ennen kuvannut hevosia, joten kuvat eivät muistuta tyypillisiä heppakirjan kuvia.

Muuta: Lue Ronjan huippusuosittua Ystäväni hevonen -blogia. Ystäväni hevonen löytyy myös Instagramista! Lisäksi Muusan ja Hopsin seikkailuja voi seurata YLE Areenasta.

Kurkkaa myös:
Kirjavinkki: Kesä kutsuu, Sinttu!
Kirjavinkki: Vastalaukkaa
Kirjavinkki: Heppatytön käsikirja

Teksti: Henna Laitinen

Villivarsa 7/2014

Facebook Villivarsa

Tilaa lehti

Asiasanat