Suosikki

Suosikki Twitterissä Suosikki Facebookissa

www.villivarsa.fi

15. lokakuuta 2014

Vuoden keppihevonen 2014 - löytyykö voittaja sinun tallistasi?

Villivarsa 1/2014
Vuoden keppariksi 2013 äänestettiin Champion du Fortuna.

Lähetä meille kuva kepparistasi ja lyhyt perustelu, miksi juuri sinun keppihevosesi on Vuoden keppari 2014. Lähetä digivalokuva (minimikoko 1 Mb) ja esittelyteksti 1.11.2014 mennessä osoitteeseen villivarsa@otavamedia.fi. Kirjoita otsikkokenttään Vuoden keppari 2014.

Voit myös osallistua lähettämällä kuvan ja saatekirjeesi postitse osoitteeseen:
Villivarsa, Vuoden keppari 2014, 00002 HELSINKI.

Kerro viestissäsi myös:
• kepparin nimi
• oma nimesi ja osoitteesi
• sähköpostisi
• puhelinnumerosi

Finalistit esitellään marraskuun Villivarsassa, täällä blogissa sekä Villivarsan Facebook-sivuilla.

Finalisteista voit äänestää suosikkiasi sähköpostitse tai postikortilla. Voittajakeppari ja palkintojen saajat julkaistaan tammikuun 2015 numerossa.

Voittajakepparille uusi tallikamu

Kepparisarjan voittaja saa tallikaverikseen kärpäskimon keppihevosen (arvo 100 €, Lahjakas.fi).

Villivarsa 10/2014

Lisäksi kaikkien kisaan osallistuneiden ja finalisteja äänestäjien kesken arvomme kolme Safari Blue Ribbon -quarterhevosta (arvo 10 € / kpl, Lahjakas.fi).

Villivarsa 10/2014

15. lokakuuta 2014

Vuoden hevonen 2014 - onko se sinun heppaystäväsi?

Villivarsa: Vuoden hevonen 2013
Viime tammikuussa Villivarsassa esiteltiin Milli, Vuoden hevonen 2013.

Lähetä meille kuva heppaystävästäsi ja lyhyt perustelu, miksi se on Vuoden hevonen.

Lähetä digivalokuva (minimikoko 1 Mb) ja esittelyteksti 1.11.2014 mennessä osoitteeseen villivarsa@otavamedia.fi. Kirjoita otsikkokenttään Vuoden hevonen 2014.

Perinteisellä postilla voit osallistua lähettämällä kuvan ja saatekirjeesi osoitteeseen:
Villivarsa, Vuoden hevonen 2014, 00002 Helsinki.

Kerro viestissäsi myös:
• heppaystäväsi nimi
• oma nimesi ja osoitteesi
• sähköpostiosoitteesi
• puhelinnumerosi

Finalistit esitellään 12.11. ilmestyvässä marraskuun Villivarsassa, täällä blogissa sekä Villivarsan Facebook-sivuilla.

Finalistien joukosta voit äänesää suosikkiasi sähköpostitse tai postikortilla! Voittajan haastattelu ja palkitut julkaistaan Villivarsan numerossa 1/2015.

HUOM! Jos osallistut kisaan hoitsusi kanssa, muista pyytää omistajan lupa!

Pääpalkintona videokamera

Eniten ääniä saanut finalisti on Vuoden hevonen 2014. Palkintona on LEGRIA mini -videokamera, joka sopii erityisesti YouTube-käyttäjille. Pientä kameraa on helppo kuljettaa mukana, ja sillä kuvattaviin videoihin pääsee itse mukaan kääntyvän näytön ja kokoontaitettavan jalustan ansiosta. Palkinnon arvo on 299 euroa.

Villivarsa 10/2014

Ehdokkaansa lähettäneiden ja äänestäneiden kesken arvotaan neljä Talttumaton talismaani -kirjaa (Tiina Tanskanen, Otava) kirjailijan nimikirjoituksella varustettuna. Yhden kirjan arvo on 20,80 €.

Villivarsa 10/2014

15. lokakuuta 2014

Kuukauden kysymys: Vuokra- vai hoitohevonen?

Villivarsa 10/2014

Kumpi on parempi, vuokrahevonen vai hoitohevonen?

Lähetä perusteltu vastauksesi ja yhteystietosi 31.10. mennessä os. villivarsa@otavamedia.fi tai Otavamedia, Villivarsa, Kuukauden kysymys 10/2014, 00002 Otavamedia.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Weledan hirssishampoo ja kaurahoitoaine. Yhden tuotteen arvo on 23,30 euroa.

15. lokakuuta 2014

Arpa-suomenhevonen pääsi pellolle kirmaamaan – katso kuvat!

Villivarsa kävi Sälinkäällä tapaamassa suomenhevostamma Kyrön Arpaa sekä Arvan omistaja Minna Kyröä. Katso kuvista, millainen päivä nuoren kenttähevoslupauksen kanssa vietettiin!

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
Jo tallissa Arpa esitteli erikoisia taitojaan: kun toisen etujalan kenkään ruuvataan nurmihokkeja, voi vastakkaista takajalkaa samaan aikaan hyvin lepuuttaa.

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
Ravia, mars!

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
”Hei tarhakaverit, mihin te jäitte?”

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
Arvan hieno laukka on saanut paljon kiitosta.

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
”Jiihaa, nyt mennään eikä meinata!”

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
Ja sitten ratsastuksen hauskin osuus eli maastoesteen yli pomppiminen. Tätä Arpa olisi jaksanut jatkaa vaikka kuinka pitkään!

Kuva: Arto Wiikari / Otavamedia
Lopuksi voi vähän näyttää kuvaajalle kieltä! Noin 160 senttiä korkea Arpa on suunnilleen yhtä korkea kuin Minna on pitkä.

Käy kurkkaamassa myös Arvan Facebook-sivut!

Kuvat: Arto Wiikari / Otavamedia

14. lokakuuta 2014

Lokakuussa haaveillaan

Villivarsa 10/2014

Sitä mukaa kun illat (ja aamut ja päivät) alkavat hämärtyä, haaveiluun käytetty aika kasvaa. Haaveena voi olla oma hevonen, upea matka, taitojen kehittyminen tai vaikkapa uuden ystävyyden syntyminen. Haaveilu kannattaa, sillä se on ensimmäinen askel kohti haaveen toteutumista!

Suomenhevostamma Arpa oli varsana arka ja hankala käsitellä. Arvan omistaja Minna Kyrö takuuvarmasti haaveili siitä, että Arpa rohkaistuisi ja alkaisi suhtautua uusiin asioihin ja tilanteisiin uteliaasti. Ja niin kävi! Nyt Arpa ei kammoksu edes hautoja, tukkeja tai muita maastoesteitä!

Villivarsa 10/2014

Järjestimme Ystäväni hevonen -blogin kanssa #hevoshaave-kisan. Voittajaksi valikoitui Inka Silvennoinen, jonka veimme issikkaretkelle. Hänen toiveenaan oli päästä laukkaamaan maastossa. Ja kuinkas sitten kävikään… Voit lukea lisää maastoretkestä myös Ystäväni hevonen -blogista.

Villivarsa 10/2014

Kun syksy harmaantuu, kannattaa värien antaa räiskyä vaatteissa! Parhaat pukimet paitsi näyttävät kivoilta, ovat myös käytännöllisiä ja helposti puhdistettavissa!

Villivarsa 10/2014

Lokakuun lehdestä löydät lisäksi vinkkejä oman ratsastuksen videointiin, apua mahapanssarin kiinnittämiseen, kuulumisia westernin SM-kisoista sekä Vuoden hevonen 2014 -kisajulistuksen!

Charlotte Dujardin ja Valegro sekä tuore poniravikuningas Bröängens Ghosakrama löytyvät julisteesta.

Lokakuun Villivarsa ilmestyy keskiviikkona 15.10.2014!

13. lokakuuta 2014

Linkkivinkki: Jessica Timgrenin blogi

Esteratsastaja Jessica Timgren kirjoittaa blogia, ja se vasta hyvä blogi onkin!

Villivarsa 10/2014

Jessica kirjoittaa hevosistaan, harjoittelusta, kisoista ja arkisesta elämästä. Lukija pääsee kurkistamaan kilpaesteratsastajan elämään, kulissien taakse. Villivarsa suosittelee!

Kuva: Ari Heinonen / OM-arkisto, ruutukaappaus sivustolta www.jessicatimgren.blogspot.fi

13. lokakuuta 2014

Ravivalmentaja Kaisa Toivosen päivä

Kirkkonummella ja Vermossa tallia pitävä Kaisa Toivonen jakoi päivänsä televisiokameran kanssa. Selviää, että ravivalmentajan päivä on pitkä ja raskas, mutta ilonaiheitakin löytyy.

Huomaathan, että videolla vilahtaa myös Suomen kuuluisin some-aasi Sumu Sireeni!

Videon on tehnyt tuotantoyhtiö Story of Sport, joka tekee muun muassa Ravisuora-tv-ohjelmaa. Kannattaa tutustua myös muihin Story of Sportin YouTube-kanavan videoihin, sieltä löytyy hurjan paljon hyvää hevosasiaa!

8. lokakuuta 2014

Hevosemme R. R. Nykäisy telkkarissa tänään!

Villivarsa: Raviliiga

Raviliiga-hevosemme R. R. Nykäisy ja Suomen Ratsastajainliiton ravikimppa ovat mukana tämän illan RaviTV-ohjelmassa.

Ohjelmassa seurataan Vermon iltaraveja ja haastatellaan kiinnostavia hevosihmisiä.

RaviTV Kutosella klo 19.30 alkaen.

6. lokakuuta 2014

Meri Järvenpää ja Poker voittivat vikellyksen SM-kultaa

Espoolainen Meri Järvenpää, 19, voitti yksinvikellyksen Suomen mestaruuden viikonloppuna Oulussa. Meri vikelsi voittoon ratsunaan Poker ja juoksuttajanaan Aime Nederström-Alanko.

vikellyksen sm

Hopealle sijoittui Lotta Merinen ja pronssia sai Emma Kalliomaa. Molempien ratsuna toimi KCM Vaultinghorses Vagebond.

Vikellys on voimistelua laukkaavan hevosen selässä. Lajissa voidaan kilpailla yksin, pareittain tai joukkueittain.

Lue lisää SRL:n sivuilta.

Kuva: SRL / Lilli Merinen

2. lokakuuta 2014

Maailman esteratsastajien parhaimmisto Horse Show’hun

Maailman esteratsastajien parhaimmisto tähdittää vahvasti kansainvälistä maailmancupin osakilpailua Helsinki International UB Horse Show’ssa.

Kuva: SRL kuvapankki
Tänä vuonna Horse Show’n kilpa-areenana toimii Helsingin Jäähalli.

Kärkinimien lista on pitkä: mukana ovat muun muassa maailmanlistan ykkönen Scott Brash, tuoreet MM-joukkuekultamitalistit Maikel van der Vleuten ja Jür Vrieling sekä kolminkertaiset maailmancupin finaalivoittajat Rodrigo Pessoa ja Meredith Michaels-Beerbaum.

Saksalaiset tulevat Helsinkiin vahvalla joukkueella, sillä Michaels-Beerbaumin lisäksi mukana ovat maailmancupin finaalin 2014 voittaja Daniel Deusser, vuoden 2011 maailmancupin finaalin voittaja ja Euroopan mestari Christian Ahlmann ja Euroopan mestari ja kaksinkertainen olympiapronssimitalisti Marco Kutscher.

Ruotsista tulee puolet MM-joukkueesta. Helsingissä nähdään nuori Alexander Zettermann ja Global Champions Tourissa huikeaa tulosta tekevä EM-joukkuepronssimitalisti Henrik von Eckermann.

Suomen joukkueessa on mukana kolme MM-ratsastajaa: Anna-Julia Kontio, Jessica Timgren ja Satu Liukkonen. Kaksi kansainvälistä GP-voittoa urallaan ratsastanut EM-finalisti Sebastian Numminen on löytämässä hyvän vireen nuorella Cue Channalla. Kansainvälistä menestystä voi odottaa myös kotimaisen GP-sarjan loppukilpailun voittajalta Marina Ehrnroothilta, Saksassa työskentelevältä maajoukkueratsastaja Mikko Mäentaustalta, MM-ehdokkaalta Lotta-Riikka Rintamäeltä ja Ypäjän karsintakilpailun voittajalta Linda Palinilta.

Kuva: SRL kuvapankki

24. syyskuuta 2014

Mistyn palsta Villivarsassa

Villivarsan toimitus törmäsi netin syövereissä käsitykseen, jonka mukaan Uma Aaltosen Misty-hevosella ei olisi ollut palstaa Villivarsa-lehdessä. Olipas, vastaamme me!

Misty, Villivarsa 1997

Misty esiteltiin Villivarsan lukijoille maaliskuussa 1997, ja silloin käynnistyi myös Mistyn oma palsta. Lukijat saivat lähettää Mistylle kysymyksiä, ja tämä vastaili niihin ”hevossihteeri” Kristiina Peltolan avustuksella.

24. syyskuuta 2014

Ratsastusleiri – kesän ihana kokemus

10-vuotias Sade sai viime kesänä viettää unohtumattoman viikon heppaleirillä yhdessä kavereidensa Kukkiksen ja Kaisan kanssa. Iltaisin Sade piti päiväkirjaa leirin tapahtumista. Hyppää mukaan!

Kuva: Iina Alanko
Larrya rapsuttelevat kaverukset Kukkis, Sade ja Kaisa.

Sunnuntai: leirille saapuminen

Heinäkuisena sunnuntai-iltana me kolme kaverusta tulimme Tuokon tallille Mäntyharjulle. Minä, Sade, olen ollut täällä leirillä ennenkin, kaverini Kukkis ja Kaisa eivät.

Olin odottanut leiriä pitkään, koko talven. Viime kesänä, kun oli 9-vuotias, olin täällä yksin. Kun leiri päättyi ja äiti tuli minua hakemaan, sanoin heti että tänne tulen ensi kesänä uudestaan. Onneksi se sopi äidille! Ja hauskaa, että nyt sain mukaani kaksi kaveria.

Kun vanhemmat vihdoin lähtivät, lähdimme opettajamme Katan kanssa tutustumaan talliin ja tiloihin. Nukumme punaisissa aitoissa. Me kolme päästiin samaan huoneeseen, johon tuli myös vanha tuttuni Roosa. Hän oli myös viime kesänä leirillä kanssani.

Aitan vieressä on tilan päärakennus, jossa syömme. Piha on tosi kiva ja viihtyisä.

Meidän pihassa on uuden hevosen, Larryn aitaus. Larryn aitauksen vieressä on tie, ja tien toisella puolella on hevoslaidun, jossa asustavat ruunat ja tammat. Tien reunaa kävellään tallille, joka on noin 100 metrin päässä.

Kuva: Sade Alanko
Larry on tallin uusimpia hevosia.

Tuokon tallilla on tosi paljon poneja ja hevosia. Vain osaa käytetään tunneilla, osaa kasvatetaan ja jotkut ovat ravihevosia.

Talli on iso ja avara, samoin kenttä ja maneesi. Tallin vieressä on Jackpot-orin ja Klaus-ruunan aitaus. Kun Larry vietiin talliin, raahasimme tyhjäksi jääneelle kentälle esteitä, ja Lotta, yksi isommista leiriläisistä, piti ratsastustunnin. Tietysti ilman hevosia!

Me kaikki leiriläiset saatiin omat hoitohepat. Minä sain Ramonan, joka on liinakkoshettis ja tallin pienin poni ja tosi tosi söpö! Hoidin sitä jo viime kesänä ja minusta tuntui, että se muisti minut. Kaisa sai Tiltun, joka on myös shettis. Se on musta, tosi kiltti mutta aika vanha. Kukkis sai Paapon, joka on rautias suomenpienhevosruuna.

Heti hoitsujaon jälkeen ryntäsimme ihanan lämpimään veteen uimaan. Sitten mentiin iltapalalle ja tultiin takaisin aittoihin. Ja minä rupesin kirjottamaan tätä!

Maanantai: ensimmäiset ratsastustunnit

Maanantaina herättiin vähän ennen mun puhelimen herätystä ja pohdittiin, mennäänkö yöpuvuissa syömään. Mentiin kuitenkin päivävaatteissa. Mutta heti sen jälkeen saimmekin vaihtaa ratsastuskamat päälle!

Aitojen viimeisessä huoneessa on varustehuone. Siellä säilytetään meidän ratsastuskamppeita, kypäriä jne… sitten vaan hoitsuja hakemaan!

Hain ihanan Ramonan laitumelta. Se oli Adassa kiinni shettisporukan: Adan, Windyn ja Rasmuksen luona. Poni oli tosi kiltisti. Nyt olin suitsimisessa nopea, eikä Ramona ehtinyt aloittaa vikurointia, jota se teki paljon viime kesänä.

Kuva: Sade Alanko
Ramona odottelee ratsastustunnin alkamista.

Kun hoitsut oli laitettu, otettiin omat ratsut. Tuntilistan mukaan Kaisa ratsasti Ramonalla, Kukkis Tiltulla ja minä Adalla, Ramonan puolisiskolla…

Ennen meitä ollut tunti oli loppumassa. Ponit talutettiin talliin ja kakkosryhmä eli meidän shettistunti pääsi kentälle.

Alkutunnista tehtiin erilaisia kiemurauria, jotka sujuivat Adalta leikiten. Laukoissa Ada näytti oman strategiansa. Se menee kiitolaukkaa, ja saattaa pukittaa toiselle hepalle. Voishan tässä joutessa vähän potkiskella muita… se tuntui miettivän.

Ei Ada kyllä ihan koko ajan hölmöillyt. Laukka oli kyllä tosi nopeeta…

Ramona oli aika laiska, mutta Tiltu oli kiva ja reipas.

Tunnin jälkeen otimme varusteet pois ja pesimme poneista pois pahimman hien. Sitten ne vietiin laitumelle, jossa kaikki alkoivat heti piehtaroida. Sepä oli hauskan näköistä!

Sitten, kun Kukkis ja Kaisa olivat valmiita, me lähdettiin takaisin aitoille.

Kuva: Sade Alanko
Leiriläisten saavuttua aitoissa vallitsi suloinen sekasotku.

Paita oli ihan hikinen! Ei ihme, sillä oli muutenkin tosi kuuma ja turvaliivin alla vielä kamalan paljon kuumempi. Onneksi pääsemme uimaan!

Vaihdettiin vaatteet, ja lähdimme syömään! Olikin jo nälkä…!

Päiväruuan jälkeen juoksimme vaihtamaan uimapuvut ja samantien pihan läpi rantaan uimaan! Meidän piti odottaa, että joku aikuinen tuli rantaan ennen kuin saimme luvan mennä veteen.

Sitten pelattiin kirkkistä ja tehtiin kaikkee kivaa, normaalia puuhaa. Kuten siliteltiin Larrya!

Ja sitten välipalalle. Välipalana oli jäätelööö… nam! Sitten näimme iltapäivän tuntilistan. Minä ratsastaisin Clausilla, Kukkis Caprilla ja Kaisa Tiltulla. Vaikka laitoin Clausia, hain myös Ramonan laitumelta.

Claus on noin 130-senttinen tanskalainen risteytysponi, kiva ja kivan herkkä. Laukassa se vähän kuumeni, eikä meinannut stopata. Tunti meni kuitenkin hyvin. Myös kavereilla. Kaisasta Tiltu oli ihana ja Kukkiksen mielestä Capri oli kiva.

Vikan tunnin jälkeen pääsimme saunaan ja taas, ihanaa, uimaan.

Kun tulimme saunasta, Larry oli viety yöksi talliin, ja me leiriläiset menimme hyppimään esteitä ruohokentälle. Ilman hevosia siis. Taustalla soi musiikki, ja kun hypimme musiikin tahdissa tuntui kuin olisimme olleet musiikkivideolla.

Tiistai: maastoon ilman satulaa

Tiistaina, kolmantena leiripäivänä heräsimme taas ennen kuin kello soi. Juoksimme aamiaiselle ja sitten vaan heppoja hakemaan! Ramona oli taas helppo hakea, se on niin ihana!!! Ramppa oli tosi kiltisti ja se oli helppo suitsia ja kiva laittaa valmiiksi. Sitten vaihdoimme taas poneja ristiin, minä sain tunnille Adan, niin kuin eilenkin.

Tällä tunnilla harjoittelimme esteitä huomista varten. Ada oli alkuverkassa kiltti. Esteillä se meni ihanasti. Ekalla kerralla se tosin ravasi laukan sijaan, mutta tajusi sitten, mistä on kyse. Seuraavalla kerralla se meni jo hirveän hyvin! Sitten suunnanvaihdos ja esteiden korotus.

Ada oli sikahyvä! Paras! Kaisan mielestä Capri oli kiva ja normaali, ja sillä oli mukava hypätä. Kukkiksella ei mennyt Windyn kanssa yhtä hyvin. Windy oli kauhea, ei suostunut yhteistyöhön. Se on ahne, Kukkis tuskaili.

Kuva: Sade Alanko
Windyä enemmän Kukkis tykkäsi hoitsustaan Paaposta.

Tuntien välissä syötiin, uitiin, levättiin ja tehtiin vähän kaikkea.

Päivän kakkostunnilla mentiin maastoon ilman satulaa! Muuten se oli ihan normi maastotunti, mutta ne ketkä halusivat, saivat mennä ilman satulaa. Nyt minä sain ratsastaa omalla hoitsullani, Ramonalla.

Maastossa oli kivaa. Adan ratsastaja tosin tippui, ja Ada laukkasi Ramonan luokse. Minusta tuntui, että ihan kuin Ramona olisi kysynyt Adalta, että missä sun ratsastaja on?
Ramona oli tosi reipas ja ihku. Harmi vaan, ettei laukattu. Kukkista vähän jänskätti mennä Clausilla, mutta se meni hienosti! Tunnin jälkeen taas pestiin söpöt hepat, ja uimaan!

Uitiin kauan. Vesi roiskui, vaikka oli ihan tyyntä!

Keskiviikko: esteitä!

Keskiviikkona ratsastustunneilla oli vuorossa esteitä. Menin Adalla. Se oli ihana!

Ratsastimme maneesissa. Aluksi laukkasimme uralla, sitten hyppäsimme yksittäistä estettä, sitten kolmen esteen sarjaa. Ada meni kerran ohi, sillä en katsonut esteelle tarpeeksi ajoissa. Rasmus, jolla Kaisa ratsasti, vähän ohitteli esteitä, mutta lopulta sekin hyppäsi.

Kukkuma meni estekuningattarella, Caprilla. Se meni hyvin, koska Capri todellakin osaa hypätä!

Välipalan jälkeen saimme nähdä iltapäivän listan. Minä menisin iltapäivän tunnilla Windyllä. Kaikki väittivät sen olevan hirmu vaikea, mutta oikeasti se vain testailee. Meillä meni Windyn kanssa hyvin, mutta ei tunti ollut kovinkaan vaativa.

Illalla käytiin taas uimassa, syötiin ja sekoiltiin yhdessä kaikkien leiriläisten kanssa.

Kuva: Sade Alanko
Hevosista on hauska ottaa hupsuja kuvia!

Meitä oli leirillä yhteensä 10 tyttöä. Nuorin oli 8 ja vanhin 14-vuotias, ja kaikki olivat tosi kivoja. Jos emme olleet talleilla, keksimme jotain mukavaa yhteistä puuhaa. Koska koko ajan oli niin kuuma (äiti kertoi myöhemmin, että tämä oli kuumin viikko jotain sataan vuoteen), uimme ainakin kolme kertaa päivässä.

Tänään isommat tytöt, Lotta ja Sara, aikoivat katsoa jonkun jännittävän elokuvan, joka kertoi muumien möröstä. He kertoivat meille pari sanaa juonesta, kun jo juoksimme ulos huoneesta. Se kuulosti niin pelottavalta.

Torstai: leirikaste ja leirinuotio

Torstai oli tosi hauska päivä! Oli leirikaste ja leirinuotio…

Päivä alkoi aamiaisella, jonka jälkeen pääsin ratsastamaan Ramonalla esteitä! Ramona oli taas ihan paras, se kulki täydellisesti. Ramona on vähän niinkuin pikku-Capri (Capri on tallin estekuningatar), jos sitä osaa ratsastaa oikein.

Tunnin jälkeen Kata käski vaihtaa uimapuvun päälle. Sitten piti ottaa leirikastetta varten pari toisesta ratsastusryhmästä, ja valitsin Roosan. Me keksimme huippuhyvän strategian: ollaan parhaita.

Ensimmäisenä oli tehtäväosuus. Juoksimme sinne tänne ja vastailimme kysymyksiin. Viimeisellä rastilla alkoi toimintaosuus, jossa ensimmäisenä oli ravit. Ensin toinen vetää toista, sitten vaihdos ja rata uudelleen. Minä ja Roosa saimme 5 pistettä ja voitimme, ihan niin kuin olimme suunnitelleetkin.

Seuraavaksi oli tukkihumala: pyöritään kymmenen kierrosta ja juostaan takaisin. Voitimme taas!

Sitten oli ihmiskottikärrykilpailun vuoro. Voitimme tässäkin!

Viimeisinä oli uimahyppykilpailu. Minä ja Roosa hyppäsimme käsi kädessä pääkin (eli pää edellä -hypyn).

Kata ei vielä kertonut tuloksia, vaan lähdimme ratsastamaan. Menin Adalla. En tarkkaan muista tunnin tapahtumia, mutta kivaa oli! Ada oli jälleen kiva. Ei ihme, onhan se sukua minun pikku Ramonalleni.

Illalla kokoonnuimme leirinuotiolle, jossa Kata kertoi leirikasteen tulokset. Minä ja Roosa olimme voittaneet ylivoimaisesti. Söimme makkarat ja leikimme erilaisia leikkejä ja sitten menimme hyvällä mielellä nukkumaan.

Perjantai: leirikisat

Aamulla minua odotti yllätys: pääsisin kokeneempien ratsastajien tunnille ja sain ratsukseni Clausin. Tunnin aiheena oli ympyrän kääntöpisteet. Niissä tehtiin erilaisia juttuja, kuten askeleen pidennyksiä. Klasu oli niissä kiva. Tunnin jälkeen vietiin Claus sen omaan tarhaan. Jackpot-ori, Clausin kaveri, oli vähän tiellä…

Olin jo melkein aitoilla, kun Kaisa ja Kukkis ryntäsi mun luokse. Ne kiljui että me päästään Rasmuksella kisoissa, ja sä meet Ramonalla!!! Olin ihan että jesss!, koska Ramona on niin ihana hoitsu ja söpö ponipallero!

Mentiin syömään, ja Kata kertoi muutkin ponit. Kata kertoi myös, että Taru menisi kisoissa ilman satulaa, koska sen ratsulla Jalo-suokilla on satulasta tulleita hiertymiä.
Me laitettiin Neean, yhden leiriläisen kanssa Ramonalle ihanan söpö kampaus. Ramonasta tuli yksisarvinen, jolla on hevi-irokeesi.

Laitoin Ramonan kuntoon, talutin ihanan ponini maneesiin ja nousin selkään. Aloitimme lepokäynnillä ja alkuverkalla eli verryttelyllä. Kun oli verkattu, kilpailu alkoi. Radan ja verkka-alueen välissä on pieni aita.

Ensimmäisenä radalle meni Kukkis Rasmuksella.

Ekana oli pujottelu, ja Rasmus ja Kukkis menivät tosi hienosti. Seuraavaksi oli pallonheitto, sen jälkeen puomit, kavaletti tai voltti ja lopuksi pujottelu uudelleen.

Pian olikin jo minun vuoroni. Ramona oli ihana. Tervehdimme tuomareita, sitten raviin ja pujottelemaan! Pelästyin, että mentiin väärältä puolelta tötsiä, mutta ei mentykään, huh! Pallonheitossa sain kaksi kolmesta heitosta osumaan. Puomi meni valitettavasti liikkumaan, siitä tuli toinen virhepiste. Viimeinen este meni Ramonalta hienosti, sitten vielä pujottelu ja maaliin. Saimme ajaksemme 69,89 sekuntia.

Muut kilpailivat kukin vuorollaan ja kaikilta meni tosi hyvin. Tästä tulee tiukka kisa!

Kun olin kisan jälkeen hoitanut Ramonan, lähdin aittoja kohti. Kaikki odottivatkin jo ulkona ja pöydässä oli kaikille jäätelöt. Minäkin otin itselleni yhden ja aloin syömään.

Kuva: Iina Alanko
Leirin lopuksi ratsastuksenopettaja Kata tuli kertomaan meille leirikilpailun tulokset.

Sitten Kata tuli kertomaan tulokset. Kaikkia en muista, mutta Roosa ja Capri voittivat, minä tulin neljänneksi, Kaisa viidenneksi ja Kukkis seitsemänneksi. JEE! Mä tulin neljänneksi!!!

Me syötiin jäätlöt nopeasti ja laitoimme uikkarit päälle. Juoksimme täysillä rantaan ja jätimme vanhempamme, jotka olivat jo tulleet hakemaan meitä, pöydän ääreen juttelemaan.

Pläsh. Mä melkein itkin. Leiri on loppu. Vika uinti tässä järvessä tänä vuonna.

Kun kiipesimme rannasta aittoja kohti, sovimme että sama porukka tulee Tuokon tallille taas ensi vuonna. Sitten on taas Sade & Ramona, Kukkis & Paapo ja Kaisa & Tiltu!!!

Teksti: Sade Alanko
Kuvat: Iina Alanko, Sade Alanko

22. syyskuuta 2014

Köppisen poika on komein

Elokuisissa Kuninkuusraveissa ravikuninkaaksi kruunattu Köppinen näyttää periyttävän paitsi komeaa ulkomuotoaan myös hyvää luonnettaan.

Meren Ahti

Vain reilu kuukausi kruunajaisten jälkeen perheessä juhlittiin jälleen, kun Köppisen poika Meren Ahti valittiin Ypäjän Valtakunnallisen varsanäyttelyn parhaaksi 2-vuotiaaksi suomenhevoseksi.

Sekä Köppisen että Meren Ahdin omistaja Jyrki Korhonen on tyytyväinen varsaan.

- Se on omanarvontuntoinen herra ja hidalgo, mutta ei mikään sika, vaan tosi kiltti, kuuliainen ja nöyrä.

Lue lisää Hippoksen sivuilta.

Kuva: Hippos / Irina Keinänen

16. syyskuuta 2014

Elokuun 2014 ristikon ratkaisu

Villivarsa 8/2014

Tekijä: Milja Holländer

12. syyskuuta 2014

Unelma-ammatissa: hevostarvikeliikkeen myyjä

Hevostarvikeliikkeen myyjän arki ei ole pelkkää hevosista juttelua ja ihanien tuotteiden hypistelyä, mutta kyllä työpäivään sitäkin mahtuu.

hipposport

Hipposportin myymälänhoitaja Karoliina Wahlsten pitää kunnia-asianaan tuntea myymänsä tuotteet. Erityisesti opeteltavaa on ollut hevosten ruoissa ja lisäravinteissa.

- Varsinkin hevosen varusteita ja ruokaa ostaessaan asiakkaat ovat vaativia, sillä rakkaalle hevoselle halutaan tarjota vain parasta, Karoliina kertoo.

Karoliinan mielestä hienointa hänen työssään ovat asiakkaat. Kokeneena myyjänä hän tietää, että hyvä asiakaspalvelija hymyilee, vaikka joskus ottaisikin päähän.

- Silloin saatan jupista työkavereille, mutta asiakkaille ei väsymystä näytetä.

Syyskuun Villivarsan Unelma-ammatissa -juttusarjassa esitellään hevostarvikeliikkeen myyjä.

Kuva: Sampo Korhonen / Otavamedia

 

Villivarsa 10/2014

Facebook Villivarsa

Tilaa lehti

Villivarsa: Raviliiga

Asiasanat