Leiripäiväkirja: Kesän paras viikko!

Veera Niemi voitti Villivarsan ja ratsastuskeskus Fenixin runokilpailun ja pääsi palkinnoksi ihanalle leirille. Lue Veeran leirikokemuksista!

”Fenixin leiri oli ehdottomasti kesän kohokohta! Siellä oli mahtavaa, enkä voi kylliksi kiittää Villivarsaa ja ratsastuskeskus Fenixiä näin upeasta mahdollisuudesta.

Aluksi se oli kieltämättä kulttuurisokki, sillä puolet porukasta oli ruotsinkielistä ja itse puhun ruotsia toivottoman huonosti. Onneksi en ollut ainoa, joten asiat lähtivät rullaamaan ja kaikki osoittautuivat todella mukaviksi. Huonekaverini oli myös tosi kiva. Huoneet oli nimetty tallin hevosten mukaan ja me asuimme Wiwan huoneessa.

Leiri_1
Minä ja Vera

Hoitohevoseni oli upea. Siis aivan ihana, oikea satuhevonen. Vera oli iso, tupsujalkainen friisiläinen. Minua varoitettiin takakavioista, mutta ei Vera edes yrittänyt olla tammamainen. Se oli vain todella suloinen itsensä!

Yllätyin tallilla monestakin asiasta, mutta ennen kaikkea siitä, että minusta niin valtavat hevoset käyttäytyivät todella hyvin. Viikon aikana en kohdannut yhtäkään vaikeaa käsiteltävää, vaan kaikki toimivat hyvin myös ratsailla.

Villivarsa 8/2015: Leiripäiväkirja
Lulu tunnin jälkeen.

Tunneilla menimme pohkeenväistöä, hyppäsimme, ratsastimme ilman satulaa, leikimme ja jopa vikelsimme. Teimme myös paljon maastakäsittelyjuttuja, kuten irtohypytystä. Opetus oli laadukasta ja monipuolista sekä tarpeeksi rentoa. Vaikka kaikki hevoset olivat kivoja, suosikeikseni valikoituivat Hani, Lulu ja Armani. Lulu oli hyvä hyppääjä, Hani yritteliäs ja tasainen ja Armani reipas pikkuponi.

Villivarsa 8/2015: Leiripäiväkirja
Hani tunnin jälkeen.

Opin leirillä melkoisesti, etenkin ratsailla. Tallille mennessäni en ollut ratsastanut hevosilla kahteen vuoteen, vaan enimmäkseen pienellä eläkeläisponillani. Mutta nyt tulivat taas hevosetkin tutuiksi. Varusteiden puhtaudesta pidettiin hyvin tarkka kuri. Se sai minutkin vahtimaan kotona, että ponini varusteet ovat puhtaat ja kuolaimet pestään hyvin.

Villivarsa 8/2015: Leiripäiväkirja
Musu mussukka!

Ai niin, suosikkeihini kuului tietysti myös Musu. Se ei ole ratsu, mutta niin hauska ja temperamenttinen miniatyyrihevonen, ettei siihen voi olla rakastumatta.

Meillä oli tosi hyvä yhteishenki ryhmässämme, mikä johtui osaltaan leiriohjaajista. Tiia ja Mimmi olivat hauskoja ja johdonmukaisia. Sain leiriltä myös muutaman uuden ystävän.

Villivarsa 8/2015: Leiripäiväkirja
King tarhassa.

Leirin viimeinen päivä oli haikea. Olo oli samanlainen kuin kevätjuhlissa, samaan aikaan oli ihanaa ja kamalaa. Ihanaa oli päästä kotiin Toonin luo, kamalaa oli jättää kaikki tämä. Hirveintä oli jättää Vera, johon ehdin kiintyä. Se jopa oppi tuntemaan minut ja tuli aina laitumella luokseni kun vihelsin, kiertäen muut tytöt. Kun veimme Karkin laitumelle ennen lähtöä, Vera tuli ravaten portille kun kutsuin sitä. Sain vielä sanottua hyvästit.

Saimme oikein hienot ruusukkeet ja diplomit, kun leirikisat olivat ohi. Meidän ryhmämme voitti täpärästi. Sitten söimme kakkua ja oli aika lähteä kotiin. Auton ikkunasta näin vielä Veran laiduntamassa muiden ahneiden hevosten kanssa metsän laidassa.

Villivarsa 8/2015: Leiripäiväkirja
Rakas Tooni kotona.

Kotona minua odotti ihana tuttu poninpallero, Tooni, joka oli ottanut ilon irti kesästä ja laitumesta, eli lihonut ja kasvattanut vatsaansa ainakin 10 senttiä!

Haluan vielä kiittää leiristä, ja toivotan iloista ja aurinkoista loppukesää Villivarsan toimitukselle ja lukijoille.”

Teksti ja kuvat: Veera Niemi

Lue lisää leiristä Veeran blogista!

[whatsapp url="https://villivarsa.fi/2015/08/leiripaivakirja-kesan-paras-viikko/#wa" title="Leiripäiväkirja: Kesän paras viikko!"]

Avainsanat: